Myönnän rehellisesti, että minulla oli epäilykseni, kun kuulin, että Timo Jutilan elämäkerran on kirjoittanut monivuotinen työtoveri Mika Saukkonen. "Juti − Timo Jutilan tarina" ei kuitenkaan ole pelkäämäni väkinäinen Hockey Nightin uudelleenlämmittely, vaan kattava ja kunnioittava elämäkerta suomalaisen jääkiekon legendasta.
Jutilan ura pelaajana, kommentaattorina ja joukkueenjohtajana käydään läpi kattavasti, mutta rennolla otteella. Tamperelaispuolustaja kertaa avoimesti sekä hyvät että huonot vaiheet − eikä epäröi nostaa esille terveysongelmiaan ja uran päättymisen aiheuttamaa tyhjiötä.
Kirjassa pääsevät ääneen lisäksi Jutilan omaiset ja monet uran varrelta tutut pelaajat sekä valmentajat. Erityismaininta pitää antaa mukana oleville vanhoille lehtileikkeille, jotka täydentävät ja monipuolistavat kerrontaa huomattavasti.
Kirjaa voi kuvata onnistuneeksi, kun se pystyy välittämään lukijalleen voimakkaat tunteet.
Kärjistetysti voisi sanoa, että Jutila kertoo itselleen sattuneita tapahtumia, ja lähipiiri kuvaa Jutilaa persoonana.
Viihdyttävää luettavaa
"Juti" on elämäkertana helppolukuinen ja viihdyttävä. Jutilan leppoisaa tarinointia on mukava lukea, pettymysten äärellä taas lukijakin herkistyy.
Kirjaa voi kuvata onnistuneeksi, kun se pystyy välittämään lukijalleen voimakkaat tunteet.
Jutila kertoo vaiheistaan avoimesti, mutta skandaaleja ei ole tarkoitus hakea. Kohua herättäneet nuuskankäytöt ja nilkkatulehdukset Jutila käy läpi ja selittää, mutta ei selittele. Alkoholinkäyttöäkään ei peitellä, mutta se on tarinassa vain pieni sivujuonne.
Tarinan keskiössä on Jutila kaikkine vaiheineen ja tunteineen. Ura ja elämä käydään läpi suurin piirtein kronologisesti, mutta ennen kaikkea seura- ja maajoukkueurat sekä kommentaattori- ja joukkueenjohtajapestit käsitellään omina kokonaisuuksinaan.
Välillä eri arvokisoja kerrattiin niin tarkkaan, että tuli enemmän tunne Leijonien historiikista kuin Jutilan elämäkerrasta.
Puhekieltä ja väärin kirjoitettuja erisnimiä
Helppolukuisuudestaan ja sujuvasta tekstistään huolimatta "Juti" onnistuu välillä myös ärsyttämään. Jutilaa on vaikea kuvitella puhumaan yleiskieltä, mutta jatkuvat murreilmaisut ja lempinimet alkavat kuitenkin jossain kohtaa puuduttaa.
Toinen kiusallinen asia on useat väärin kirjoitetut erisnimet. Esimerkiksi Calgary esiintyy muodossa Galgary, ja Jutilan Luulajan aikainen traagisesti halvaantunut puolustajapari Hans Norberg on kirjoitettu jatkuvasti Nordbergiksi.
Monisatasivuiseen kirjaan jää väkisinkin kirjoitusvirheitä, mutta näin räikeät virheet erisnimien kohdalla syövät aavistuksen kirjan tehoa ja uskottavuutta.
Jos pystyy ummistamaan silmänsä pieniltä virheiltä, on "Juti" kokonaisuutena suositeltava lukuelämys. Hauskoja tarinoita ja suuria tunteita riittää, ja Jutilan persoona välittyy tekstistä tehokkaasti.
Mika Saukkonen (2017): Juti – Timo Jutilan tarina. Docendo kustannus. 201 s.
