Keskinkertainen hyökkäys, erinomainen puolustus
Runkosarjassa kummankaan joukkueen hyökkäys ei ollut edes liigan keskitasoa. Avalanche teki uuden organisaation tehottumuusennätyksensä laukomalla kauden aikana vain 212 maalia, eikä Kingsien saldo ollut kuin kaksi maalia enemmän. Losin 214 tehdyllä maalilla sijoittui tämän
kauden NHL-tilastossa kuudennelletoista sijalle, paria pykälää Avseja paremmaksi.
Molempien seurojen hyökkäyksen tehottomuutta tasakentällisin korostaa joukkueiden erittäin hyvä
ylivoimapelaaminen. Kalifornian kuninkaiden ylivoimapeli oli koko liigan parasta ja Lumivyöryryhmällä yv. kulki liigan viidenneksi parhaiten. Juuri tehokkaan ylivoimapelin ansiosta joukkueiden ykkössentterit Joe Sakic ja Jason Allison kohosivat korkealle pistepörssissä, sillä
tasakentällisin pelatessa näiden joukkueiden hyökkäys oli melkoista tuhnun vääntämistä.
Hyökkäämisen sijaan molemmat joukkueet keskittyivät tiukkaan puolustukseen. Colorado oli liigan paras puolustava joukkue (169 päästettyä) ja Los Angleskin päästi alle 200 maalia (190, liigan kuudenneksi vähiten). Kurinalaista peliä nähtiin myös joukkueiden pelatessa alivoimalla, sillä Avsit olivat vajaalla liigan paras ryhmä (86,9%) ja Laalaat lähes yhtä hyviä (86,6%, liigan kolmanneksi tehokkaimpia). Tilastollisen tarkastelun perusteella tässä taisteluparissa tullaan näkemään tiukkaa
nuhjaamista tasakentällisin, uhrautuvaa taistelua alivoimalla ja tehokasta tulitusta ylivoimalla. Näin
siis tilastollisesti tarkasteltuna.
Ota vuoteesi ja käy
Käytännössä joukkueiden keskinäisissä otteluissa ei puolustamiseen keskitytty, vaan vähämaalisimmassakin ottelussa tehtiin 4 maalia (Kingsien 3-1 voitto), enimmillään nyky-NHL:ssä huikeat 10 maalia (Kingsien 6-4 voitto). Kaksi muuta keskinäistä kohtaamista voitti puolestaan Avsit numeroin 4-2 ja 4-3. Itse uskon - ja hartaasti toivon - tämän maali-iloittelutrendin jatkuvan
sarjan neljässä ensimmäisessä kohtaamisessa. Kalliovuoren ylpeydet saavat vahvistusta pahasti nikottelleeseen hyökkäykseensä kun Peter Forsberg ilmoitti vasemman jalkansa olevan kunnossa ja pelaavansa ensimmäisen kunnon ottelunsa lähes vuoteen. Jo aikaisemmin ruotsalainen oli ilmoittanut että myös hänen oikea jalkansa, molemmat olkapäänsä, nivusensa, takaraivonsa ja kolo, jossa perna sijaitsi, ovat täydessä pelivireessä.
Miten tämä Fopan ilmoitus otettiin vastaan denveriläisten pukukopissa? Joe Sakic varmasti huokaisee helpotuksesta, sillä nyt hän ei joudu koko aikaa kuntelemaan LA:n agitaattoria Ian Laperrieriä, sillä tämä joutuu nyt jakamaan huomiotaan myös Super-Swedelle. Jonkinlaisen
YES-huudahduksen ilmoille päästi myös Chris Drury, sillä vihdoinkin hän saa myös tasakentällisin
pelattaessa rinnalleen yhden NHL:n ehdottamaan kärkikaartiin kuuluvan pelaajan. Sen sijaan viime
kaudella LA:sta Rob Blaken kanssa Coloradoon siirtynyt Steve Reinprecht tuntenee olonsa hieman
epävarmaksi. Pienehkö jenkki pelasi aivan erinomaisen runkosarjan kakkoskentän sieluna ja Forsbergin paluu syö juuri Reinprechtin peliaikaa. Tosin on selvää, että pitkällisen poissaolon jälkeen Foppa ei voi olla täydessä kahdenkymmenen minuutin pelivireessä, vaan joutuu
ensimmäisissä peleissä tyytymään kolmossentterin peliaikoihin (noin viisitoista minuuttia pelissä).
Miau!
Losin ratkaisupelaaja sarjassa tulee olemaan maalivahti Felix Potvin. Jos kalifornialaiset aikovat voittaa sarjan, niin The Catin pitää pelata samalla tasolla kuin hän pelasi viime vuoden playoffsien Avs-sarjan viidennessä ja kuudennessa peleissä. Niille, jotka eivät muista miten Felix-kissa noissa peleissä pelasi, niin kerrottakoon että hän pelasi perättäisissä otteluissa nollapelin ja pakotti
Kalliovuoren huiput pelaamaan sarjassa täydet seitsemän peliä. Ratkaisevassa ottelussahan Ville Nieminen tykitti hirveällä lämmillä Losilaisten henkisen selkärangan katkaisseen Avalanchen kolmannen maalin. Tänä vuonna virnuileva tamperelainen ei ole mestarien kokoonpanossa, mutta eipä ole Kingsien kokoonpanossa viime vuoden sarjan parasta maalintekijäänsä Glen Murrayta,eikä toiseksi parasta maalintekijäänsä Luc Robitaillea. Juuri nämä kaverit vastasivat Losin voittomaaleista viidennen ja kuudennen pelin 1-0 voitoissa.
Etukäteen heikommaksi arvioidun joukkueen muut ratkaisupelaajat tulevat olemaan syöttökone
Jason Allison, uransa parhaan kauden pelannut ex-Quebec Nordiques Adam Deadmarsh ja sähäkkä slovakki Zigmund Palffy. Tämä huippukolmikko on laadukas, vaikka mittarina käytettäisiin minkä tahansa NHL-organisaation ykkösketjua. Kingsien epäonneksi ryhmän taso laskee tämän kolmikon
jälkeen selvästi: Cliff Ronning, Bryan Smolinski, Steve Heinze, Craig Johnson. Kokeneita NHL-veteraaneja koko nelikko, mutta vikana on henkisen kovuuden ja voittamisen kulttuurin puuttuminen. Sitä taas löytyy Avsien "rivi"miehistä Chris Drurystä, Steve Reinprectistä, Dan Hinotesta ja Stephane Yellestä. Nämä miehet tietävät mitä voittaminen merkitsee ja mitä se vaatii.
Eikä Coloradon ykkösketjuka Sakic - Alex Tanguay - Radim Vrbata(?) kovinkaan paljoa Losin ykköselle häviä - jos ylipäänsä häviää lainkaan.
Losin puolustuksen tukipilari on aliarvostettu Matias Norström, joka varmasti haluaa toivottaa maanmiehensä Peter Forsbergin lämpimästi tervetulleeksi takaisin NHL-kiekkoilun pariin. Tasokkaan puolustus six-pacin täydentävät jenkit Aaron Miller (ex-Cornwall Aces) ja Mathieu Schneider sekä tsekki Jaroslav Modry, vihdoinkin valmennusjohdolta luottoa saanut Philippe Boucher ja pienikokoinen Lubomir Visnovsky. Vaikka Kingsien puolustus on hyvä, eikä maalivahdissakaan ole perustavanlaatuista vikaa, niin ryhmä haalistuu värittömäksi taustatapetiksi
Avalanchen vastaavaan joukkoon verrattuna. Potvin Patrick Roy, Schneider Rob Blake, Norström Darius Kasparaitis, Miller Adam Foote, Boucher Greg de Vries, Modry Martin Skoula, Visnovsky Pascal Trepanier / Bryan Muir. Ehkei vertailu aivan kuusi-nolla
Avseille mene, muttei paljon puutukkaan.
Mutku, mutku ...
Miksi sitten niin monet veikkaavat että Los Angeles Kings vie tämän playoffssarjan niukasti nimiinsä vaikka Avalanche miehistö näyttää paperilla vahvemmalta? Kai se on ns. Daavid vs. Goliath-ilmiö eli ihmiset haluavat etukäteen altavastaajana olevaa joukkueen linkoavan vahvan vastujansa katsomon puolelle. Tai sitten amerikkalaiset uskovat että kun kerran kahdeksassa vuodessa joukkue onnistuu yllättämään mestarisuosikin ja pääsemään pudotuspeleissä ensimmäistä kierrosta pidemmälle, niin he pystyvät seuraavana vuonna toistamaan saman tempun.
Selitystä voidaan hakea myös Avalancheista. Mestarit ovat pelanneet toveittain uskomattoman tehotonta peliä - jääneet peräti kymmenen kertaa nollille - ja varsinkin nuoret tähdet Drury, Tanguay ja tällä hetkellä loukkaantuneena sivussa oleva Milan Hejduk ovat pelanneet keskinkertaiset, sanoisinpa jopa surkeat, kaudet. Mutta kaikesta vaisuudesta ja surkeudesta huolimatta denveriläiset tulivat
kovassa läntisessä konferenssissa toiseksi, voittivat tasokkaan divisioonan, keräsivät 45 voittoa ja
99 pistettä. Se oli viisi voittoa ja neljä pistettä enemmän kuin faniensa mielestä erinomaisen kauden pelannut Los Angeles Kings. That’s it.
