Arizona Coyotesin kausi on päättynyt runkosarjaan kolmena viime keväänä, eikä viime talvi tuonut tuohon trendiin muutosta. Eräs liigan heikoimmista alivoimista johti joukkueen liigan häntäpäähän.

Alkuvuoden kohokohtia olivatkin joukkueen uudelleenrakennus: toimitusjohtaja Don Maloney hääräsi aktiivisena siirtomarkkinoilla ennen siirtojen takarajaa ja kesätauon aikana. Tämän lisäksi innokkaan vastaanoton saivat yksittäisten pelaajien onnistumiset. Oliver Ekman-Larsson voitti puolustajien maalipörssin, ja esimerkiksi ECHL-tappelijaan aikaisemmin vaihdettu Tobias Rieder esiintyi pirteästi joukkueen laituriosastolla.

Vermetten paluu ja Domi / Duclair piristävät

Kesän aikana joukkuetta rukattiin uuteen uskoon isolla kädellä. Hyökkäyksen isoin vahvistus on Antoine Vermette, joka siirtyi hyvää korvausta vastaan siirtotakarajalla Stanley Cup -jahtiin Chicagoon, ja palasi sitten kesällä takaisin Arizonaan. Voimahyökkääjä Steve Downie saapui Pittsburghista, Boyd Gordon Edmontonista vaihdossa Lauri Korpikoskeen, ja Brad Richardson vaihtoi osoitettaan Vancouverista.

Puolustusta vahvistavat jatkossa Philadelphia Flyersista hankittu Nicklas Grossmann ja vapaana agenttina organisaatioon saapunut Zbynek Michalek. Grossman hankittiin joukkueeseen lähinnä palkkalattian saavuttamiseksi, mutta käyttökelvoton hän ei nuorten räkänokkanuorten rinnalla kokemuslisänä ole.

Lähtijöitäkin luonnollisesti riittää. Korpikoski kaupattiin siis Edmontoniin. Viime kauden kokoonpanosta poissa ovat myös Sam Gagner, John Moore ja Mark Arcobello.

Coyotes-kokoonpano on kapea varsinkin ratkaisijoiden osalta. Viime kaudella New York Rangersista hankittu Anthony Duclair ja tulokaskauttaan aloittava Max "Tien poika" Domi saavat heti kauden aliusta paljon vastuuta. Nuorten hartioille asetellaan paljon paineita hyökkäyspään tehoista.

Smith ja nuoret vastuunkantajina

Joukkueen vahvuudeksi voidaan laskea sen kirkas tulevaisuus. Ekman-Larsson on tähänkin kauteen lähdettäessä yksi NHL:n kärkipuolustajista, ja viime varaustilaisuudet sekä pelaajakaupat ovat kartuttaneet seuran lupausosastoa säntillisesti. Uuteen nousuun menee vielä hetki, mutta tosiasioiden tunnustaminen on auttanut Coyotesia löytämään uuden suunnan organisaatiolle: eteen- ja ylöspäin.

Joukkueen vahvuuksiksi voidaan laskea myös päävalmentaja Dave Tippettin tiiviiseen viisikkopuolustamiseen pohjaava pelitapa. Aika ehti jo todistetusti ajaa vanhan rungon ohitse, mutta puolustamisen osalta Tippettin pelikirjaan joukkue ei ole viime kausiaan hävinnyt. Onnistuminen edellyttää kyllä sitä, että pelaajat jaksavat sitoutua pelitavan noudattamiseen säntillisesti, ja tällä hetkellä materiaali on liian kaukana pudotuspelipaikasta.

Ylivoimapeli oli viime kaudella yksi Coyotesin selkeitä vahvuuksia, sillä joukkueen ylivoima oli koko liigan seitsemänneksi parasta. Siniviivan kapellimestari Ekman-Larssonin mestaroiman ylivoiman on pysyttävä viimekautisella korkealla tasolla.

Mike Smithiltä vaaditaan haamukautta.

Kuva © Getty Images

Vieläkö Smith palaa huipputasolleen?

Vielä vuonna 2012 liigan parhaiten suorittaneisiin maalivahteihin kuuluneelle Mike Smithille viime kausi oli vaikea. Smithiltä odotetaan paluuta Vezina-tasolle, mikäli Arizonassa edes halutaan haaveilla mistään muusta kuin konferenssin häntäpään sijoituksista.  

Coyotesin isoimmat heikkoudet löytyvät lisäksi sen kiekollisesta pelaamisesta. Hyökkäyssommitelmat ovat usein itsepintaista puskemista ja kaksinkamppailupelaamista. Ylipäätään hyökkäyspeli on varsin mielikuvituksetonta.

Nuorten pelaajien taitotaso antaa viitteitä paremmasta tulevaisuudesta, mutta vuonna 2015 taitavimpien hyökkääjien varaan pitää laskea muutakin kuin päätykiekkoja ja pystypainia.

Toimituksen arvio: Odotettavissa on jälleen pitkä ja vaikea kausi Arizonan aavikoilla. Ilman nuorten merkittävää esiinmarssia ja maalivahti Smithin haamukautta Coyotesin kohtalona on konferenssin jumbosija.