Miesten jääkiekon MM-kisoissa Suomi kontrolloi Latviaa vastaan ottelua käytännössä alusta loppuun, pieniä jaksoja lukuun ottamatta.
Leijonien pelaaminen oli alkuun hieman hankalaa, kun Suomi puski peliä liikaa ylöspäin painollista puolta pitkin. Latvia pyrki paineistamaan korkealta ja pystyi tällaiset hyökkäykset pysäyttämään jo ennen keskialuetta.
Suomen ensimmäisen maalin jälkeen Leijonien kiekollinen pelaaminen rauhoittui ja selkeytyi. Latvia käytännössä antoi hyökkäyssiniviivan Suomelle, kun latvialaisten 1-4-muodossa ollut trap valui ja valui kohti omaa maalia.
Näin Suomella oli paljon tilaa keskialueella edetä ja tilaa ja aikaa Suomi myös pyrki voittamaankin. Suomen nopean rytmin hyökkäyksiinlähdöt alkoivat purra koko ajan paremmin ja paremmin, mitä pidemmälle ottelu eteni.
Hitaissa hyökkäyksissä ajoittaisia ongelmia
Sen sijaan Leijonien hitaat hyökkäyksiinlähdöt ontuivat. Suomen hyökkääjien liikkeet ja puolustajien syöttöjen ajoitukset eivät kohdanneet, joten tuloksena olikin hyökkäysten ajoittainen puuroutuminen ja puolustajien jopa ylikorostunut kuljetukset kiekon kanssa ylöspäin.
Kun Suomen ajoitukset olivat pielessä, myös hyökkäysten rytmi oli kadoksissa. Hyökkääjät jäivät seisoskelemaan keskialueelle, puolustajan nostaessa hyökkäystä kuljettaen.
Latviaa vastaan puolustajien kiekonkuskaamiset toimivat, mutta herää väkisinkin kysymys: miten ne toimivat kovempia maita vastaan? Latvian ja varsinkin Etelä-Korean puolustuspelinopeus oli niin kehno, että puolustajien oma luistelunopeus riitti molempia maita vastaan.
Kovemmilla mailla on kuitenkin parempi pelinopeus molempiin suuntiin, mikä heittää Leijonien eteen mielenkiintoisen haasteen. Hitaisiin hyökkäyksiinlähtöihin tarvitsisi jotain mahdollisesti keksiä.
Kisat ovat kuitenkin alussa, joten nämäkin asiat paranevat ajan mittaan.
Reagointijääkiekkoa
Kaiken kaikkiaan Suomen pelaaminen on kohtalaisen hyvällä mallilla. Hyökkäysalueella pelaajien liike ja kiekon liikuttelu on tarpeeksi vinhaa. Vahvan päätypelin kautta Suomi pystyy rakentamaan maalin eteen tyhjiä tiloja, joihin iskeä ja luoda maalipaikkoja. Myös suorissa hyökkäyksissä hyökkäyssiniviivan ylittämisen jälkeiset syötöt takaviistoon ja toiseen aaltoon toimivat loistavasti.
Toki tätä edesauttoi Latvian viisikon jatkuva valuminen oman maalivahtinsa "syliin". Siniviivoille jäi runsaasti tilaa ja sen Suomi käyttikin hyväkseen. Varsinkin Sebastain Ahon ketju on loistava näissä tilanteissa.
Aho ja Teuvo Teräväinen osaavat pysäyttämään oman liikkeensä oikealla ajoituksella siniviivan ylittämisen jälkeen ja odottaa puolustajat mukaan toisesta aallosta. Veli-Matti Savinainen rouhii tilaa ajamalla maalille.
Puolustussuuntaan ei ole vielä varsinaisia heikkouksia näkynyt, vaan viisikko pysyy tiiviinä. Ainoastaan 4-0-maalin jälkeiset minuutit olivat Leijonilta aavistuksen verran lepsua pelaamista, jonka takia Latvia pääsi "säikäyttämään" terävillä vastahyökkäyksillä ja ylivoimahyökkäyksillä.
Latvia-ottelun viimeinen erä oli kuitenkin erinomainen esimerkki siitä, kun Suomen pelaajilla on itseluottamus tapissa. Kiekko liikkuu yhdellä kosketuksella pelaajalta toiselle, pelaajat liikkuvat ja tarjoavat syöttösuuntia ja jokaisesta pelaajasta näkee, että jääkiekko on kiva laji.
Pelaaminen on nautinnollista katseltavaa. Se, mikä paistaa läpi on se, että pelaajat pelaavat reagointijääkiekkoa. He havainnoivat mitä kaukalossa tapahtuu, reagoivat siihen ja tekevät päätöksiä havainnoimisen kautta.
Ja se on jääkiekkoa parhaimmillaan.
