Viitenä edelliskeväänä Liigan finaaleissa esiintyneestä Tapparasta voidaan käyttää jo nimitystä dynastia. Alkavalla kaudellakin Tapparalta odotetaan vähintään finaalipaikkaa, joten sinioranssi jääkiekkoyhteisö on viime vuosina saanut nauttia niin urheilullisesta kuin taloudellisesta menestyksestä.

Toimitusjohtaja Mikko Leinosen luotsaama organisaatio on vuosi toisensa jälkeen onnistunut kasaamaan teräksisiä joukkueita ja myös tulevalla kaudella Tappara on yksi suurimmista — ellei jopa suurin — ennakkosuosikki Liigan mestaruustaistossa.

Sekoitus uutta, kokenutta ja nuorta

Päättyneen kauden jälkeen joukkueesta poistui jälleen monta kovaa nimeä, kun Henrik Haapala (NHL), Sebastian Repo (NHL), Jani Lajunen (Sveitsin NLA) ja Veli-Matti Savinainen (KHL) siirtyivät jatkamaan uriaan Suomen rajojen ulkopuolelle. Myös norjalaishyökkääjä Martin Røymark jätti joukkueen ja siirtyi Ruotsiin (Allsvenskan).

Lähtijöiden tilalle Tappara hankki kuitenkin niin ikään kovia nimiä, kun viime kaudella SaiPassa säväyttänyt Matti Järvinen, Liigassa jo tasonsa osoittaneet Tomás Záborský ja Tyler Redenbach sekä urallaan noususuhdanteessa olevat porilaiset Niko Ojamäki ja Jarno Kärki liittyivät joukkueen vahvuuteen.

Jo Tapparan elokuussa pelaamat harjoitus- ja CHL-ottelut osoittivat, että hyökkäyspäässä tehoja on, sillä seitsemässä ottelussa joukkue viimeisteli yhteensä peräti 36 maalia.

Etenkin samassa ketjussa hyökkäävien Ojamäen, Kärjen ja Kristian Kuuselan yhteistyö on ollut ajoittain jopa silmiä hivelevää, vaikka varsinainen liigakausi ei ole vielä alkanutkaan.

Uusien hankintojen lisäksi joukkueen hyökkäyksessä jatkaa monta kokenutta luottopelaajaa, kun muun muassa kapteeni Jukka Peltola, Jan-Mikael Järvinen ja Teemu Nurmi pukevat kirvespaidan ylleen myös ensi kaudella.

Harjoitus- ja CHL-otteluiden perusteella etenkin sisukkuudestaan ja kokonaisvaltaisuudestaan tunnettu Peltola on suuressa roolissa myös alkavalla kaudella, mutta Nurmella riittää vielä tekemistä liikkeensä kanssa. Järvinen ei ole vielä esiintynyt joukkueen pelaavassa kokoonpanossa.

Vielä kun kokonaisuuteen lisätään nuori ja lupaava Joona Luoto sekä urallaan lopullista läpimurtoa tavoitteleva Otto Rauhala, saadaan aikaiseksi nuoruutta, kokemusta ja näyttöhaluja uhkuva hyökkäys.

Kovasta vaatimustasostaan tunnettu Jukka Rautakorpi on antanut harjoitus- ja CHL-otteluiden perusteella hyökkääjilleen rutkasti myös vapauksia, mikä onkin näkynyt raikkaana hyökkäyspään tekemisenä.

Puolustus ei petä

Tapparan puolustusosastolla merkittävin muutos viime kauteen verrattuna on legendaarisen numero kuutosen puuttuminen joukkueen alakerrasta.

Huikean uransa kahteen perättäiseen mestaruuteen lopettanut Pekka Saravo ehti vuosien saatossa muodostua monien kannattajien suosikkipelaajaksi. Pelillisesti aika oli lopulta otollinen lopettamiselle, mutta luottopuolustajana tunnettu kulttipelaaja jätti silti suuret saappaat täytettäväksi seuraajilleen.

Saravon ohella myös pienehköön rooliin viime kaudella jäänyt Tapio Sammalkangas päätti ripustaa hokkarit naulaan. Lisäksi norjalaispuolustaja Alexander Bonsaksen ja kevään nappihankinta Blake Parlett vaihtoivat liigakaukalot Saksan DEL-liigaan.

Lähtijöiden ja lopettaneiden tilalle Tappara hankki Mikko Lehtosen, Niko Mikkolan ja Veli-Matti Vittasmäen, joista jokainen esiintyi viime kaudella A-maajoukkueessa. Lisäksi jo 6. kautensa Tapparassa aloittava Aleksi Elorinne on ollut viime vuosina tuttu näky maajoukkueessa.

Lehtonen, Mikkola ja Vittasmäki tuovat tamperelaisten alakertaan etenkin kiekollisuutta ja liikkuvuutta, minkä ansiosta Tappara pyrkii lähtemään hyökkäyksiin nopeasti laadukkailla syötöillä.

Lisäksi tulivoimastaan tunnetut Valtteri Kemiläinen ja Otso Rantakari jatkavat tamperelaisjoukkueen takalinjoilla, mikä takaa variaatiomahdollisuuksia Tapparan ylivoimaan jatkossakin.

Heljanko kirittää Hrachovinaa

Tapparan maalinsuulla alkavaan kauteen lähdetään hieman erilaisesta tilanteesta kuin vuosi sitten, joskin show-miehenäkin tunnettu Dominik Hrachovina jatkaa lähtökohtaisesti joukkueen ykkösvahtina.

Haastajaosastolla on tapahtunut kuitenkin merkittävä muutos, sillä kokenut Teemu Lassila vaihtui läpimurtoa tavoittelevaan Christian Heljankoon.

20-vuotias Heljanko ja juuri 23 vuotta täyttänyt Hrachovina muodostavat nuoresta i'istään huolimatta varsin vahvan maalivahtikaksikon.

Hrachovina oli torjunnoillaan yksi Tapparan viimekeväisen mestaruuden takuumiehistä, mutta viime kaudella LeKissä säväyttänyt Heljanko pystyy haastamaan tšekkivahdin tosissaan. HIFK:n kasvatti Heljangon torjuntaprosentti viime kauden 47 Mestis-ottelusta oli 91.4.

Paluu Rautakorven aikaan

Yksi Tapparan dynastiaksi kasvaneen viime vuosien menestystarinan kulmakivistä on syvälle selkäytimeen iskostettu pelitapa.

Keväällä 2012 Jukka Rautakorven alaisuudessa käynnistyneen ajanjakson aikana Tapparaa ovat valmentaneet vain Jussi Tapola ja Rautakorpi itse, mikä on edesauttanut pelitavan pysyvyyttä ja sen edelleenkehittämistä suuresti.

Kehitystä onkin tapahtunut etenkin pelinopeuden ja liikkuvuuden suhteen, mikä näkyy myös pelaajahankinnoissa.

Tapparan vahvan pelitavan kantavia teemoja ovat niin sanottu trap-pelaaminen, pelin rytmittäminen ja nopea kääntäminen sekä tiivis viisikkopelaaminen molempiin suuntiin. Ratkaisevinta on kuitenkin joukkueen kova rutiinitaso ja jopa tietynlainen konemaisuus, jolla se suorittaa pelitapaansa.

Mikä tahansa joukkue voi painottaa samoja asioita omassa pelaamisessaan, mutta harva tekee niitä yhtä hyvin ja sitoutuneesti kuin Tappara. Valmennuksen korkean vaatimustason ansiosta joukkueessa ei ole vapaamatkustajia.

Kaksi edellistä mestaruutta voittaneen joukkueen yllä leijuu kuitenkin aina kysymysmerkkejä. Suurin niistä on se, onko joukkueella riittävästi nälkää tavoitella kolmatta perättäistä mestaruutta?