Analyysi: Nelosketju pelasi vahvaa päätypeliä − oma pää pysyi kunnossa

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Osala näytti Ruotsille kaapin paikan.
Kuva © Tomi Hänninen
Suomi kohtasi Ruotsin viimeisessä ottelussaan ennen ensi perjantaina alkavia MM-kisoja. Edellisestä ottelusta hyvinä asioina pelissä pysyivät tiivis oman maalin puolustaminen sekä hyvä taisteluilme. Oskar Osala ja Leijonien nelosketju olivat voiton avaintekijöinä.

Suomi jatkoi Venäjä-ottelussa nähtyä hyvää keskustan puolustamista myös Ruotsia vastaan. Sinikeltaisten pelaajat eivät päässeet Joonas Korpisalon nenän eteen mellastamaan, vaan Leijonien puolustajat pitivät tärkeät neliömetrit itsellään.

Ruotsi sai maalinsa NHL-tähtipuolustajien Victor Hedmanin ja Anton Strålmanin hyvän viivapelaamisen ansiosta. Ruotsin hyökkääjät tekivät lisäksi hyvää työtä laukauslinjoilla siivoten suomalaiset pois kiekkojen tieltä, mutta ollen samalla itse Korpisalon näkökentän esteenä. Kokenut Lasse Kukkonen ei ollut pelivuorossa estämässä länsinaapurin lähentelyitä.

Jos Suomi oli omalla maalinedustallaan vahva, oli Leijonien nelosketju hyökkäyspään maalintekosektorissa tehokas.

Myös Juhamatti Aaltonen jatkoi yritteliästä peliään ja antoi epäonnistuneen Liiga-kevään jälkeen hyviä näyttöjä mentäessä kohti Pariisia.

Aaltonen oli jälleen pirteällä pelipäällä.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Avausmaali syntyi Tomi Sallisen johtaman ketjun erinomaisen päätypelin ansiosta. Viktor Fasth ruotsalaisten maalilla jäi liian yksin selvittääkseen tilanteen.

Fasth sai ottaa Suomen toisesta maalista hieman omaan piikkiinsä, sillä Sallinen pääsi kolme kertaa hakkaamaan kiekkoa maalivahdin varusteisiin ennen kuin 2−0-maali livahti yli maaliviivan.

Suomen puolustus pelasi eilisessä Venäjä-pelissä varmasti. Ruotsi sai kiekon hallinnan ottelun edetessä, ja pakotti näin myös Suomen puolustuskannalle. Suomen puolustajat eivät saaneet käännettyä peliä tarpeeksi hyvin, kun voittivat kiekon omassa päässä. 

Jos avaussyöttö lähti, karkasi se useimmiten joko päätyyn tai ruotsalaispelaajille. Jos leijonahyökkääjät saivat kiekon haltuun, menettivät he sen vastustajalle liian usein.

Kun Ruotsi oli hyökkäysvuorossa, saivat suomalaiset muutamia hyviä riistoja ottelun aikana. Toisessa erässä Gabriel Landeskog joutui ottamaan rangaistuksen riistopelaamisen seurauksena.

Leijonat saivat ylivoimamahdollisuutensa, mutta siitä ei jäänyt paljon analysoitavaa − niin heikkotasoista se oli. Sebastian Ahon ja Valtteri Filppulan huilivuoro näkyi ylivoimapelissä erityisen dramaattisesti. Ainoastaan kolmannessa erässä saamallaan ylivoimalla Leijonat sai hyvännäköistä painetta kohti Fasthin maalia.

Kokoonpanoon nousseita Antti Pihlströmiä tai Roope Hintziä ei kentällä sen kummemmin näkynyt − ei hyvässä, eikä pahassa.

Pihlström on Leijonien joukkueen kokeneimpia pelaajia.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Ruotsin ylivoimalla joukkueen takakolmio pelasi väkevästi ja erityisesti sen laitapelaajat tekivät vaarallisia nousuja b-pisteille. Korpisalo kuitenkin kesti ilman takaiskuja.

Ottelun ratkaisuhetkillä Ruotsi hallitsi kiekkoa ja pakotti Suomen pelaamaan tarkkaa oman pään peliä. Leijonat joutuivat painimaan oman alueen päädyssä ja kulmissa, vaikka Tre Kronor ei saanutkaan huipputason tontteja luotua.

Suomi pääsi kuin varkain paineistamaan ruotsalaismaalia kohti, kun Oskar Osala taisteli Jonas Brodinin kanssa maalin edessä. Kiekko pelattiin viivalta syvään, ja Osala kampesi Suomen johtoon − ja voittoon.

Osala nakutti ottelussa tehot 2+1 ollen mukana jokaisessa Suomen maalissa.

Suomen nelosketju antoi erittäin vahvat näytöt päävalmentaja Lauri Marjamäelle kyvyistään pelata MM-kisoissa.

» Lähetä palautetta toimitukselle