Analyysi: Leijonien pelaamisessa nousi esille kaksi teemaa - Peli-ilmeessä valtava ero olympialaisiin verrattuna

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Lauri Marjamäki oli Etelä-Korean ottelun jälkeen tyytyväinen joukkueensa pelaamiseen.
Kuva © Emil Hansson www.hanssonsphoto.net
Suomi kohtasi lauantaina Etelä-Korean. Vaikka korealaisista ei ollutkaan vastusta, näkyi Suomen pelitavassa eroavaisuuksia verrattuna olympialaisiin. Suomi lähti hyökkäyksiin nopealla rytmillä ja puolustajien tukemana.

Suomen ja Etelä-Korean ottelussa nousi esille kaksi isoa teemaa Leijonien pelissä. Suomi lähti läpi ottelun pääsääntöisesti nopealla hyökkäysrytmillä hyökkäyksiin omalta alueelta, johon Etelä-Korea ei löytänyt vastausta, kuinka pysäyttäisi ne. Suomi pystyi hyökkäämään laadukkaasti silloin, kun vastassa oli organisoimaton viisikko.

Kuvaavaa tästä olikin Suomen avauserän kaksi alivoimaalia, jotka tulivat nopeista avaussyötöistä ja vastaiskuista.

Suomi pystyi käyttämään tehokkaasti hyväkseen korealaisten kehnoa puolustuspelinopeutta. Etelä-Korea pyrki − varsinkin ensimmäisessä erässä − paineistamaan Suomen puolustajia kahdella pelaajalla, kun viisikon muut pelaajat jäivät keskialueelle. Näin kärkikarvaajien taakse syntyi isoja vapaita tiloja, joihin Suomi pystyi helposti avaamaan peliä. 

Keskialue ylitettiin yhdellä tai kahdella nopealla syötöllä keskikaistan kautta laitaan, josta Leijonat eteni kiekon kanssa hyökkäysalueelle. 

Hyökkäysalueen hyökkäyspelaaminen vauhdikasta

Hyökkäysalueella Suomen pelinopeus näkyi karulla tavalla. Etelä-Korea oli omalla puolustusalueellaan todella passiivinen, eikä pyrkinyt paineistamaan kiekollista pelaajaa. Samalla, kun Suomen puolustajat nousivat kovalla vauhdilla alueella jopa maalin eteen, ei passiivinen ja paikallaan seisova Etelä-Korean pelaaja ehtinyt siihen liikkeeseen mukaan.

Suomen pelaajat olivat koko ajan liikkessä, mikä mahdollisti nopean reagoinnin tilanteenvaihtoihin. Näin ollen Suomi pystyi pitämään tällaista rallia yllä ja samalla puolustajat pystyivät nousemaan siniviivalta tukemaan hyökkäyksiä.

Puolustajien nousuista loistava esimerkki oli Markus Nutivaaran pelaaminen. Hän on kuin luotu tähän tapaan pelata jääkiekkoa. Nutivaara osaa lukea vallitsevat tilanteet oikein, milloin nousta siniviivalta ja milloin taasen pitää viisikon tasapaino.

"Luistelimme hyvin ja tuimme hyökkääjiä tarpeeksi"

− Luistelimme hyvin ja tuimme hyökkääjiä tarpeeksi. Huomenna (sunnuntaina) pitää katsoa uudestaan ja putken pitää liikkua silloinkin, Nutivaara kommentoi.

Puolustajat nousivat tukemaan hyökkäyksiä jopa alivoimalla. Vaikka Suomen puolustajat tukivat vahvasti hyökkäyksiä, pysyi Leijonien viisiikko silti tasapainoisena suurimmaksi osin.

Suomen aloitteellisuus näkyi myös alivoimapelaamisessa, sillä tuloksena oli kolme alivoimamaalia. 

− Jos ajatellaan millainen pakisto ja hyökkääjät meillä on, kyllä tuollainen aggressiivisuus alivoimassa toimii ja kun saadaan kiekko, pystyisimme lähtemään hyökkäämään nopeasti. Se on yleensä ylivoimalle turhauttavaa puolustaa, Suomen päävalmentaja Lauri Marjamäki mietti alivoimapelaamista.

Samalla, kun Suomen hyökkäykset olivat tasapainoisia, pystyi Leijonat myös puolustamaan tiiviinä viisikkona. Suomen hyökkääjät malttoivat ja muistivat takakarvata, jolloin Etelä-Korean pelaajilla ei ollut oikein mahdollisuuksia laadukkaaseen kiekolliseen pelaamiseen.

− Tapa ja tyyli millä pelasimme, siitä olen tosi tyytyväinen. Oli todella epäitsekästä pelaamista, näimme, että koko ajan peli on meidän hallussamme ja rytmi oli meillä − siinä voi äkkiä joku alkaa vetää omaan pussiin. Sitä oli upeata katsoa: vaihdoimme hyökkäysalueella kiekossa, teimme koko ajan oikeita asioita ja mielestäni pelikin parani, Marjamäki kehui joukkueensa suorittamista. 

Iso ero olympialaisiin

Näitä pelitapanyansseja ei näkynyt Etelä-Korean olympialaisissa. Siellä Leijonien pelaaminen oli väkinäistä, pelaajien pelaaminen meni miettimiseksi ja ottelujen välillä vaihdeltiin pelisuunnitelmaa mielin määrin.

Toki tämä oli vasta yksi ottelu, eikä siitä voi vetää liikaa johtopäätöksiä. Etelä-Korean joukkue oli varsin kehno läpi ottelun, mikä edesauttoi Suomen vahvuuksien näkymistä. Silti ero olympialaisiin on merkittävä: Suomi ylitti hyökkäyssiniviivansa kiekon kanssa lauantaina 53 kertaa ja siirtokiekkoja se viljeli vain 9 kertaa. 

Samaiset luvut olympialaisissa Etelä-Koreaa vastaan olivat: 42 kertaa kiekon kanssa hyökkäysalueelle, siirtokiekoin 28 kertaa. Ero on siis iso, toki tässäkin pitää muistaa, että Suomella on ihan eri kärkipelaajat näissä kisoissa.

Suomen nopeat lähdöt omista purivat Etelä-Korean kehnon puolustuspelinopeuden ansiosta ja valmennuksen luottaminen pelaajien omaan havainnointiiin ja reagoimiseen toivat lauantain Suomen peliin enemmän raikkautta, rohkeutta ja aloitteellisuutta verrattuna olympialaisiin. 

Samaan hengenvetoon on todettava, että Suomen pelaajien luistelunopeus ja taitoero oli suuri Etelä-Koreaa vastaan, mikä vain korosti näitä teemoja Suomen pelissä.

Vasta tulevat pelit siis näyttävät, miten Suomen pelaaminen kehittyy ja jatkuuko samanlaiset teemat. Sunnuntaina vastaan luistelee Latvia. 

− Varmasti tulee nopeampi peli ja fyysisempi. Ne ovat varmasti isoimmat asiat, mitä pitää lähteä nostamaan, Nutivaara mietti.

Tilastot: Juuso Kokkonen, juuso.kokkonen@jatkoaika.com

» Lähetä palautetta toimitukselle