Kari Jalosen valmennustiimi oli onnistunut ottelusuunnitelmassaan. Valmennuksella oli tiedossa Slovakian tyypillinen slaavilainen vetäytyvä pelityyli. Suomi ei lähtenyt suin päin puskemaan, vaan rauhoitti ja rytmitti peliä.

Suomi vei peliä pysymällä kiekossa hyökkäysalueellaan ja hyvin rytmittäen omalla alueellaan. Jatkuvasti perässä luistellut ja vastaiskuja kytännyt Slovakia ei pysynyt millään Suomen mukana.

Suomi hyökkäsi avauserässä rauhallisesti viiveellä, ja jos väylät olivat tukossa, se haki vauhtia uudestaan. Muutenkin pelin rytmittäminen oli monia aikaisempia otteluita parempaa. Toki hyökkäyksiinlähtöjen nyansseissa, kuten siinä, miten peliä saadaan keskialueella kiihtymään, on edelleen parantamisen varaa.

Pelin rytmittämisen johdosta Suomi pääsi pitkiin hyökkäyksiin ja pakotti jatkopaineen avulla Slovakian hyökkäämään väsyneenä ja alivoimaisena. Näin ollen Suomi kontrolloi peliä, vaikka pelin hallinta ei laukaisutilastoissa varsinaisesti kahden ensimmäisen erän jälkeen näkynytkään.

Materiaaliero joukkueiden välillä näkyi erityisesti Suomen hyökkäysalueen hyökkäyspelaamisessa. Slovakian puolustus ei pystynyt millään irrottamaan Suomen hyökkääjää ajoissa kiekosta, vaan esimerkiksi Aleksander Barkov pystyi yksilötaidollaan pitämään kiekkoa yksin kahta Slovakian puolustajaa vastaan menettämättä sitä.

Mikko Rantanen järjesti ensimmäisen erän avausminuuteilla Tomi Salliselle huippupaikan, jota edelsi hyvä riistopelaaminen omalla alueella. Suomi ylimiehitti omalla alueellaan Slovakian hyökkäyksen, riisti kiekon, lähti nopeasti ylös ja pääsi hyökkäämään jopa ylivoimaisena.

Antti Pihlströmin maali toisessa erässä oli mainio osoitus siitä, miksi maalin takana kannattaa aina välillä seisoskella. Slovakian kärkikarvaaja pelasi itsensä hölmösti ulos tilanteesta, kun Suomi haki maalin takaa viivelähtöä. Vaikka Suomi tilanteessa hyökkäsikin kolmella neljää vastaan eikä siten viivelähdön pelillinen hyöty täysin toteutunutkaan, Sallisen hyvästä oivalluksesta Pihlström iski Suomen toisen maalin.

Kolmannessa erässä Leijonat suojeli johtoaan jälleen mallikkaasti. Tiivis keskialueen ja puolustusalueen puolustuspelaaminen tylsytti Slovakian hyökkäyksen. Sen lisäksi Suomi hyökkäsi laadukkaasti ja piti kiekkoa hyökkäysalueellaan, jolloin Slovakia ei millään päässyt hallitsemaan pelin virtausta.

Leijonien esitys Slovakiaa vastaan oli kokonaisuutena varsin kliininen. Slovakialle ei annettu juuri ollenkaan mahdollisuuksia hyökätä nopeasti vastaan, sillä Suomi piti huolen puolustusvalmiudestaan koko ottelun ajan.

Kuusi voitettua ottelua peräkkäin MM-kisoissa on kova suoritus. On kuitenkin muistettava se, että ainoa todellinen peli on ollut Yhdysvaltoja vastaan, jolloin Suomella oli omat ongelmansa.

Toinen todellinen testi on luvassa tiistaina Kanadaa vastaan. Silloin Jalosen pelikirjan toimivuus mitataan. Yksilötaitoon Suomi ei voi enää nojata samalla tavalla kuin aikaisemmissa otteluissa, vaan nyt on saatava myös pelitapaetua hyvin myös taktisesti pelaavaa Kanadaa vastaan.