Analyysi: Jälleen maailmanmestaruus Meidän pelin avulla

MAAJOUKKUE / Artikkeli
Suomen päävalmentaja Jukka Jalonen onnistui saamaan joukkueestaan vahvuudet esiin.
Nuoret leijonat voitti toisen maailmanmestaruutensa parin vuoden sisällä. Suomessa on viime vuosina noussut ja on nousemassa lupaavia pelaajia. Myös tämän vuoden joukkueessa oli useita tulevaisuuden tähtiä. Hyvien pelaajien lisäksi maailmanmestaruus oli ennen kaikkea Jukka Jalosen pelitavan näytöstä.

Jukka Jalonen toi suuren yleisön tietoisuuteen Meidän pelin viimeistään 2011 miesten MM-kisoissa, kun Suomi voitti MM-kultaa. Seuraava Meidän pelillä voitettu mestaruus tuli muutama vuosi myöhemmin, kun Nuoret leijonat nappasi Ruotsissa mestaruuden Karri Kiven johdolla.

Nyt kaksi vuotta myöhemmin Meidän peli toi Suomelle jälleen maailmanmestauuden.

Suomella oli turnauksessa loistavat pelaajat. Silti puhtaasti nimiä vertailemalla ei Nuorten leijonien joukkue ollut pelaajiston osalta turnauksen kovin joukkue. Edellä olivat ainakin Kanada ja Ruotsi, jotka molemmat Suomi voitti turnauksessa.

Yksilöt tarvitsevat aina viisikon tuen. Se nähtiin turnauksessa hyvin Kanadan kohdalla. Joukkueessa pelasi yli 10 ykköskierroksen varausta, ja silti se onnistui voittamaan varsinaisella peliajalla turnauksessa vain yhden ottelun. Kanadalla ei ollut juuri ollenkaan yksilöä tukevia rakenteita omassa pelissään. Monelle Kanadan huippulupaukselle kisat olivat suuri pettymys.

Se, kuinka pelataan viisikkona, vaikuttaa aina siihen, kuinka yksilöt onnistuvat. Suomella oli kisojen laadukkain viisikkopeli, ja sen puitteissa yksilöillä oli mahdollisuus loistaa.

Viisikkopeli ja loistavat yksilöt takasivat hyvän maalinteon tehokkuuden

Suomalaisten pelaajien perisynniksi on sanottu maalinteon tehottomuutta. Se myytti on murtumassa. Nuoret leijonat oli MM-kisojen tehokkain joukkue, sillä peräti 15 prosenttia laukauksista meni maaliin.

Lyhyessä turnauksessa ei voi alkaa harjoitella laukauksien tarkkuutta ja kovuutta maalinteon tehokkuuden parantamiseksi. Se, mitä voidaan tehdä, on viisikon rakenteen ja tukitoimien vahvistaminen.

Jalosen pelitapa loi jatkuvasti laadukkaita maalipaikkoja.

Jalonen puhui paljon maalinteon tehokkuudesta jo silloin, kun aloitti miesten maajoukkueen päävalmentajana. Hän on nimenomaan pyrkinyt vahvistamaan maalinteon tehokkuutta viisikon kautta. Jalonen on keskittynyt siihen, mitä yksittäisissä maalipaikoissa muut pelaajat voivat tehdä, jotta maalintekijän taakka helpottuisi.

Nuoret leijonat onnistui hyvin oikea-aikaisessa maskipelaamisessa sekä ohjauksissa. Hyökkäyksien rakenne tuki maalintekijää, sillä syöttöpeli toimi, mikä aina vaikeuttaa puolustavaa joukkuetta maalinestämisessä. Laukaisu-uhka oli jatkuva niin puolustajilta kuin hyökkääjiltäkin. Kaiken kaikkiaan Jalosen pelitapa loi jatkuvasti laadukkaita maalipaikkoja.

Sen lisäksi on toki nostettava yksilöt esiin. Sebastian Ahon johtama hyökkäysketju löysi loistavasti yhteisen kemian ja johdatteli Suomea komeilla hyökkäyksillään. Patrik Laine ja Jesse Puljujärvi osoittivat olevansa röyhkeitä maalintekijöitä, joita suomalainen jääkiekko kaipaa.

Nuoret leijonat tarjosi viihdyttävää jääkiekkoa

Jalosen pelitapaa ja ylipäänsä Meidän peliä on vuosien varrella haukuttu tylsäksi ja puuduttavaksi, missä on jatkuvasti seisty oman maalin takana hakemassa viivelähtöjä. Jalosen ollessa miesten maajoukkueen päävalmentajana kiekkoyleisö ja asiantuntijat painottivat jatkuvasti sitä, että peliä pitää nopeuttaa ja suoraviivaistaa.

Nuorten leijonien pelitapa oli Meidän peliä parhaimmillaan ja todella viihdyttävää. Kuka enää tämän turnauksen jälkeen voi haukkua Jalosen pelitapaa tylsäksi?

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi Nuoret Leijonat esitti turnauksen viihdyttävintä jääkiekkoa, on se, että Jalonen ajattelee peliä hyökkäyksen kautta. Hänen pelitapansa perustuu siihen, mitä tehdään kiekon kanssa ja miten. Se, kuinka hyökätään, vaikuttaa siihen kuinka puolustetaan.

Kun hyökättiin rohkeasti, se lisäsi viihdyttävyyttä peliin. Toki huippuyksilöt, joita Suomella oli turnauksessa tavallista enemmän, pystyivät yksilösuorituksilla viihdyttämään kiekkoyleisöä entisestään. Kaikki kuitenkin perustui siihen, että Suomen pelaajat olivat rohkeita kiekon kanssa, mikä on oikeastaan Meidän pelin perusidea.

Koko projektin alusta asti Nuoret leijonat oli harjoitellut erilaisia rakenteita nimenomaan kiekollisessa pelissä. Se näkyi lopulta MM-kisoissa parhaalla mahdollisella tavalla, sillä Suomi pelasi huippulaadukasta viisikkopeliä erityisesti hyökkäyksen osalta.

On edelleen harvinaista suomalaisessa jääkiekossa, että peliä ajatellaan niin voimakkaasti hyökkäyksen kautta kuin Jalonen Nuorten leijonien kohdalla teki. Suomessa pelillistä ajattelua on hallinnut voimakkaasti puolustus edellä -mentaliteetti.

Ennen kaikkea Jalonen antoi joukkueensa olla juuri sellainen kuin se oli eikä yrittänyt sitä väkisin muuttaa puolustavaksi. Nuorten leijonien pelaajat huokuivat intoa, uskallusta ja rohkeutta näyttää osaamistaan kiekon kanssa.

Hyökkäys tuttua Jalosta

Pääosin Jalosen pelitapa Nuorissa leijonissa oli sama kuin miesten maajoukkueessa muutama vuosi sitten. Kaiken perustana oli edelleen kiekkokontrolli.

Pelin rytmittäminen ei ollut kadonnut mihinkään, vaikka Jalonen oli ennen turnausta vannonut nopean kiekkokontrollin nimeen. Se ei kuitenkaan muuttanut kiekollista peliä merkittävästi.

Pelissä oli tutut variaatiot hyökkäyksiinlähdöissä. Osattiin rytmittää oikealla tavalla oikeassa paikassa, ja rakenteet keskialueen ylittämiseen olivat pelaajilla selkäytimessä.

Erityisesti Kanadaa ja Ruotsia vastaan oli Nuorten leijonien kiekkokontrolli ihailtavalla tasolla. Vaikka molemmat joukkueet paineistivat hurjasti kentän jokaisella osa-alueella, Suomi pystyi säilyttämään rohkean syöttöpelinsä turvin kiekkokontrollin ja hyökkäämään tiiviisti viisikkona.

Nopean kiekkokontrollijääkiekon myötä joitain uusia elementtejä Jalosen pelikirjaan kuitenkin tuli. Isoin niistä hyökkäyspelin osalta oli nopea kontrollilähtö, jolla pyrittiin hyökkäämään organisoituneena vastustajan epäorganisoitua puolustusta vastaan.

Suomen pelaaminen oli tasapainottelua perinteisten viivelähtöjen ja nopeiden kontrollilähtöjen välillä. Heikompia joukkueita vastaan Suomi pystyi käyttämään enemmän nopeita kontrollilähtöjä, kun taas kovissa peleissä turvauduttiin enemmän viivelähtöihin.

Hyökkäyksien päättäminen oli suoraviivaisempaa kuin aikaisemmin. Kaikki hyökkäykset, olivat ne sitten nopeita tai hitaita hyökkäyksiinlähtöjä, pyrittiin päättämään laukaukseen ja sen jälkeen kulmapeliin.

Ajoittain Nuorten leijonien pelaaminen meni puskemiseksi, kun jokainen hyökkäys yritettiin päättää väkisinkin laukaukseen. Turnauksen edetessä myös päätykiekkojen määrä kasvoi, ja siltä osin pelin rytmittäminen parani.

Liian aktiivinen puolustaminen oli koitua Suomen kohtaloksi

Suurin ero muutaman vuoden takaiseen Jalosen pelitapaan oli puolustuspelaaminen, joka oli nyt erittäin aggressiivista. Siinä pyrittiin Kanadan ja Ruotsin tapaan jatkuvaan paineistamiseen kentän jokaisella osa-alueella.

Aktiivinen puolustuspeli lisäsi myös osaltaan viihdyttävyyttä Suomen peleissä, kun pelin tempoa hidastavaa seisoskelevaa keskialueen sumppua ei nähty juuri ollenkaan.

Nuoret leijonat pelasi jääkiekkoa kuin FC Barcelona jalkapalloa: pelivälineen menetyksen jälkeen se pyrittiin saamaan välittömästi takaisin kovan paineistamisen avulla.

Paineistamista tuki tiivis viisikkopelaaminen. Kentän jokaisella osa-alueella Suomi pyrki pitämään pelaajien väliset etäisyydet mahdollisimman tiiviinä, jotta kiekonmenetyksen jälkeen olisi helpompi antaa paine ja riistää kiekko takaisin. 

Suomi pyrki pelin täydelliseen kontrollointiin.

Ei kuitenkaan voi sanoa, että Suomen puolustusalueen puolustuspelaaminen olisi onnistunut turnauksessa. Se oli erityisesti turnauksen alussa sekavaa höntyilyä sinne tänne. Jos vastustajan kulmapeliä ei saatu pysäytettyä heti, Nuoret leijonat oli ajoittain hätää kärsimässä.

Valmennus teki kuitenkin oikean liikkeen puolustuspelin osalta puolivälierän jälkeen. Rivit saatiin tiiviimmiksi lähinnä siksi, että puolustusalueen puolustuspeliä muutettiin hieman passiivisemmaksi. Se toimi, sillä Ruotsia vastaan Suomi päästi vain yhden maalin ja Venäjääkin vastaan puolustus pysyi tiiviinä, vaikka omiin menikin kolme maalia.

Jalosen ihanne täydellisestä pelin hallinnasta ei siis täysin toteutunut. Turnaus kuitenkin antoi hänelle hyvää oppia siitä, missä hän epäonnistui puolustusalueen puolustuspelin osalta.

Nuoret leijonat esitti parastaan pudotuspeleissä

Nuoret leijonat oli erityisesti henkisesti äärimmäisen vahva. Se nousi kerta toisensa jälkeen tappioasemasta voittoon tärkeissä paikoissa eikä edes Venäjän viime hetken kavennus finaalissa vaikuttanut Suomen pelaajiin henkisesti. Tahtotila voittoon ja usko omaan tekemiseen olivat niin vahvoja.

Kokonaisuutena Nuorten leijonien turnaus oli pelillisesti nousujohteinen. Suurimmat edistysaskeleet tapahtuivat yhteinäisessä puolustuspelissä. Pelitavan toteuttaminen oli lopulta finaalissa huippuluokkaa.

Nuorten MM-kisat 2016 oli jälleen osoitus siitä, että pelikirjalla ja viisikkopelillä on jääkiekossa väliä. Finaalissa kohtasivat Suomi ja Venäjä, joilla ei ollut turnauksen kaikkia parhaita pelaajat, mutta laadukkaimmat pelikirjat. Finaali oli myös taktisesti mielenkiintoinen, sillä molemmat joukkueet pyrkivät kiekonhallintaan.

Vaikka moni ei sitä halua myöntää, on jääkiekko kovaa vauhtia muuttumassa entistä taktisemmaksi. Sen osoittivat Suomen maajoukkue keväällä 2011, Kiven Nuoret leijonat 2014, Kanadan maajoukkue keväällä 2015 ja nyt Jalosen Nuoret leijonat.

» Lähetä palautetta toimitukselle