Aleksi Elorinne: Kärsivällisesti ja kovalla työllä huipulle

LIIGA / Artikkeli
Elorinne pelaa viidettä kauttaan Tapparassa.
Kuva © Jarno Hietanen
Tapparan kärkipuolustaja. Liigan ahkerin alivoimapelaaja. Motivoitunut harjoittelija, joka ilmoittaa tavoitteekseen tulla paremmaksi pelaajaksi. Nöyrä maalaispoika, joka nauttii rauhasta ja hiljaisuudesta. Tampereelle kotiutunut joensuulainen. Tätä kaikkea on Aleksi Elorinne.

26-vuotias Aleksi Elorinne on parissa vuodessa noussut Mestiksestä Tapparan ykköspuolustajaksi ja maajoukkueeseen. Helppoa nykytilanteen saavuttaminen ei ole ollut.

− Itse on pelipaikka ansaittu ja nöyränä seison sen edessä. Paljon olen tehnyt hommia sen eteen kentällä ja kentän ulkopuolella.

"En ole asettanut itselleni muita tavoitteita kuin kehittyä paremmaksi pelaajaksi."

Isokokoinen puolustaja on kulkenut pitkän tien huipulle. Tarina sai luonnollisesti alkunsa ulkojäiltä.

− Jääkiekon harrastaminen alkoi Joensuussa. Olin ehkä 3-vuotias, kun ensimmäisen kerran menin ulkojäille. Kokeilin myös paljon eri lajeja, kuten jalkapalloa, koripalloa, pesäpalloa ja painia.

− Äidilleni olen kiitollinen, että sain harrastaa, vaikka ei ollut hirveästi rahaa tai resursseja.

Monista vaihtoehdoista Elorinne kuitenkin valitsi jääkiekon.

− Jäälle oli päästävä, ja siellä viihdyin. Loppujen lopuksi oli aika itsestäänselvää, että jääkiekko oli minun juttu.

− Niin kauan kuin muistan, olen pelannut puolustajana. Osin varmaan johtui koosta, saatoin kyllä itsekin sinne haluta. Mitään suurta tarinaa ei pelipaikan taustalla ole.

Joensuussa nähtiin liigakiekkoakin, kun JoKP pelasi kaudet 1989-90 ja 1991-92 Liigassa. Elorinnekin aloitti pelaajauransa Jokipojiksi nimensä muuttaneessa joensuulaisseurassa.

− Jääkiekko oli iso osa elämää Joensuussa. Liigakausia en muista, kun olen syntynyt vuonna 1990, mutta Mestis-vuosina menimme joukkuekavereiden kanssa aina katsomaan kotipelejä ja nauttimaan hienosta tunnelmasta. Siellä oli aina "jääkiekkomeininki". Minulla on todella lämpimät muistot Joensuun jäähallista.

Elorinne tunnustautuu innokkaaksi harjoittelijaksi.
Elorinne tunnustautuu innokkaaksi harjoittelijaksi.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Muutto Espooseen

16-vuotiaana Elorinne otti ison askeleen ja siirtyi pelaamaan Bluesin B-nuoriin.

"Ammattimaisuutta tuli tosi paljon lisää Espoossa ja siellä luotiin pohja kaikelle urheilullisuudelle."

− Bluesista oltiin yhteydessä, että he haluavat minut sinne pelaamaan. Koulukin järjestyi mainiosti. Pääsin Haukilahden lukioon urheilulinjalle, mikä mahdollisti harjoittelun ja aamujäät.

− Ei se siirtyminen lopulta niin hankalaa ollut, vaikka nuorta poikaa tietysti jännitti lähteä maalta kaupunkiin. Päätös ei ollut vaikea, ja jälkikäteen ajateltuna juuri näin pitikin tehdä.

Espoosta jäi käteen hyvien muistojen lisäksi aiempaa ammattimaisempi ote jääkiekkoiluun, mikä loi perustan omalle uralle.

− Ammattimaisuutta tuli tosi paljon lisää Espoossa, ja siellä luotiin pohja kaikelle urheilullisuudelle. Miten pitää harjoitella, millainen on hyvä ruokavalio, tällaiset perusasiat ovat tulleet sieltä.

− Vaatimustaso oli harjoituksissa aina älyttömän kova. Sieltä on kummunnut tähänkin päivään se, että tykkään harjoitella ja tiedän, kuinka paljon vaaditaan, että pärjää.

Espoossa Elorinne pääsi myös menestyksen makuun. Bluesin B-nuoret saivat kahdesti peräkkäin pronssia, ja viimeisenä Espoon-vuotenaan 2009 Elorinne pääsi juhlimaan A-nuorten suomenmestaruutta.

− A-nuorten mestaruus tuntui todella hienolta. Meillä oli aivan mahtava porukka. Hyvin pitkälti samalla jengillä tuli kaksi pronssia B-nuorissa ja sitten kolmen vuoden projekti päättyi mestaruuteen.

− Silloin syntyi myös hienoja ystävyyssuhteita, jotka ovat kestäneet tähän päivään asti. Vaikka porukka on hajaantunut pitkin Suomea ja osa ulkomaille, niin yhteyttä pidetään säännöllisesti ja kesällä yritetään löytää aikaa tapaamiseenkin.

Nuori puolustaja pääsi kokeilemaan myös maajoukkuepaitaa.

− Kunnia-asia oli edustaa maajoukkuetta, vaikka arvokisoissa tai leirityksissä en ollutkaan mukana. Oli jännittävää mennä maajoukkueen mukaan.

− Varsinkin nuorempana maajoukkue tuntui tosi kaukaiselta jutulta. Tosin kyllä se nykyäänkin on tuntunut epätodelliselta, kun on tullut kutsu aikuisten maajoukkueeseen. Mutta nuorena erityisesti ajattelin, että mitä tällainen joensuulainen siellä tekee.

Maajoukkuekutsuista huolimatta liigaura ei vielä häämöttänyt Elorinteen mielessä.

− En miettinyt sellaista vaihtoehtoa, eikä pelaamisessa ollut selvää päämäärää. Menin vuosi kerrallaan ja katsoin millainen kausi tuli pelattua.

Tapparan nykyiset runkomiehet Elorinne ja Dominik Hrachovina ovat pelanneet yhtäaikaa myös LeKissä.
Tapparan nykyiset runkomiehet Elorinne ja Dominik Hrachovina ovat pelanneet yhtäaikaa myös LeKissä.
Kuva © Mikko Pylkkö mikko.pylkko@jatkoaika.com

Ensimmäiset liigapelit Tapparassa

Elorinteen seuraava siirto oli Espoosta Tampereelle ja Tapparaan kaudella 2009-10.

− Neuvotteluita käytiin muutaman seuran kanssa, ja Tapparan kanssa päästiin sopimukseen.

Ensimmäisen Tappara-kauden Elorinne pelasi kokonaan A-nuorissa, mutta seuraavien kahden kauden aikana kertyi yhteensä 23 peliä liigajoukkueen mukana ja neljä peliä lainassa Mestiksessä LeKin riveissä.

− Ensimmäisinä Tappara-vuosina ei tullut menestystä pelillisesti eikä urheilullisesti, mutta sain esimerkiksi armeijan silloin hienosti hoidettua. Ei niistä vuosista kuitenkaan jälkipolville jäänyt hirveästi kerrottavaa.

"Ehkä en ollut vielä tarpeeksi kypsä pelaamaan kokonaista kautta liigatasolla. Pelasin hyviä pelejä, mutta myös paljon huonoja pelejä."

Kuitenkin kaudella 2009-10 Elorinne pelasi uransa toistaiseksi tehokkaimman kautensa − kaikki sarjatasot mukaan lukien − takomalla 37 ottelussa tehot 10+6. Kyseinen kausi on myös toistaiseksi ainoa, kun Elorinne on kuulunut joukkueensa kapteenistoon.

− Oleellisinta Tapparassa pelatessa oli se, että liigajoukkue oli konkreettisesti niin lähellä − yhden peltioven takana. Espoossa nuorten joukkueet pelasivat Matinkylässä ja liigajoukkue eri hallissa monen kilometrin päässä. Tampereella eroa oli vaan se yksi peltiovi ja neljä metriä.

Liigaura ei käynnistynyt vielä ensimmäisellä yrityksellä.

− Ehkä en ollut vielä tarpeeksi kypsä pelaamaan kokonaista kautta liigatasolla. Pelasin hyviä pelejä, mutta myös paljon huonoja pelejä. En ollut vielä valmis täyteen kauteen liigatasolla.

Elorinteeltä nähtiin Jokipojissa myös lennokkaita otteita.
Elorinteeltä nähtiin Jokipojissa myös lennokkaita otteita.
Kuva © Samppa Toivonen - http://www.samppas.net

Mestiksestä vauhtia uralle

Kolmen Tappara-kauden jälkeen Elorinne palasi kotiseudulleen Joensuuhun ja Mestikseen Jokipoikien riveihin.

− Ensimmäinen kausi Jokipojissa oli hyvä, toinen ei sujunut niin hyvin kuin olisin halunnut. Jälkikäteen ajateltuna oli tärkeää, että sain paljon vastuuta, vaikka peli ei aina kulkenutkaan. Alla oli rikkonaisia kausia, niin se kehitti, että sain ison roolin joukkueessa.

Kaksi Mestis-kautta myöhemmin Elorinne palasi tuttuun kaupunkiin ja organisaatioon eli Tampereelle ja Tapparaan. Osa kaudesta kului vielä Mestiksessä LeKin riveissä, mutta Liigassakin kertyi 50 peliä − tosin pienessä roolissa ja vähällä peliajalla.

− Kun Joensuusta lähdin, niin ei siinä ollut montaa joukkuetta käsi pystyssä ottamassa vastaan. Tappara taisi olla ainoa, joka tarjosi koesopimusta. Älyttömän kiitollinen olen organisaatiolle tästä mahdollisuudesta.

Pikku hiljaa isokokoinen puolustaja on nostanut profiiliaan ja ottanut isompaa roolia. A-maajoukkuedebyyttinsä Elorinne teki viime kaudella ja tälläkin kaudella on tullut kutsu Helsingin EHT-turnaukseen.

Myös Tapparassa rooli ja vastuu ovat kasvaneet, kuluvalla kaudella Elorinne on kirvesrintojen peliaikakuningas ja lisäksi Liigassa eniten alivoimaa pelannut pelaaja. Palkintokaappiinkin on Liigasta kertynyt hopeinen ja kultainen mitali.

− Helpolla ei ole pelipaikka tullut, ja itsetutkistelua olen paljon tehnyt. Työnteon ja ennen kaikkea kärsivällisyyden kautta olen tähän tilanteeseen päässyt. Jaksoin odottaa näyttöpaikkaa ja pystyin sen myös hyödyntämään.

− Valmennukselta on tullut luottoa kaikissa tilanteissa, mikä on hieno asia. Joka peliin pitää pelipaikka kuitenkin ansaita ja pelata niin hyvin kuin pystyy.

"TYÖNTEON JA ENNEN KAIKKEA KÄRSIVÄLLISYYDEN KAUTTA OLEN TÄHÄN TILANTEESEEN PÄÄSSYT. JAKSOIN ODOTTAA NÄYTTÖPAIKKAA JA PYSTYIN SEN MYÖS HYÖDYNTÄMÄÄN."

Elorinne tunnistaa itsessään eron nykytilanteen ja ensimmäisten Tappara-kausien välillä.

− Iso muutos on tapahtunut Tappara-sopimusten välillä. Toisella kertaa olin huomattavasti valmiimpi pelaamaan. Henkistä kasvua on tapahtunut.

− Aiemmin kaikki oli hirveän vakavaa ja ehdotonta, mutta nykyään osaan toimia rennommin ja suhtautua esimerkiksi epäonnistumisiin aivan eri tavalla. Nuorempana saatoin vatvoa epäonnistumista iät ja ajat, mutta nykyään ne eivät jää vaivaamaan. Pelaaminen onkin nyt paljon mukavampaa.

Isokokoinen ja jämäkästi puolustava Elorinne pitää vastustajan poissa irtokiekosta.
Isokokoinen ja jämäkästi puolustava Elorinne pitää vastustajan poissa irtokiekosta.
Kuva © Petri Lyytikäinen www.pietusphoto.fi

Tulevaisuudessa vielä parempi pelaaja

Elorinne teki juuri ennen joulutauon alkua Tapparan kanssa jatkosopimuksen, joka kestää kevääseen 2019 asti. 26-vuotiaan puolustajan tärkein tavoite on kehittää itseään pelaajana.

− En ole vieläkään asettanut itselleni muita tavoitteita kuin kehittyä paremmaksi pelaajaksi. Se avaa ovia, jos on avatakseen. Minua ei motivoi mikään tietty sarja tai pelipaikka siellä, vaan kehittyminen pelaajana. Uskon, että sitä kautta saan pelipaikan ja mahdollisuuden hyvässä organisaatiossa.

Ulkomailla pelaaminen kuitenkin luonnollisesti Elorinnettä kiinnostaa, jos tilaisuus avautuu.

− Totta kai jokaisen jääkiekkoilijan unelma on päästä ulkomaille pelaamaan kovatasoiseen sarjaan. Ilman muuta harkitsen vakavasti, jos tilaisuus avautuu.

− NHL:ää en ole sen kummemmin miettinyt. Hieno juttuhan se olisi, ja kaikki on mahdollista. Monesti asiat ovat itsestä kiinni, ja paljon pitää töitä tehdä sen eteen. Monta esimerkkiä on kokeneemmista ja varaamattomista pelaajista, jotka ovat saaneet NHL-sopimuksen.

Puolustuspelaamisen Elorinne tunnistaa osa-alueeksi, jota haluaa eniten kehittää.

− Yritän olla aika monipuolinen pelaaja. Puolustuspelaamiseen kuitenkin enemmän panostan ja siinä haluan myös eniten kehittyä ja nostaa rimaa korkeammalle.

− Puolustuspelaamisessa on niin paljon, mitä voi tehdä paremmin: sijoittuminen, mailalla puolustaminen, tilan vieminen vastustajalta. Joka pelissä voi itsensä haastaa ja pelata yksittäisiä tilanteita joka kerta paremmin.

Elorinne rikkoi päättyneellä kaudella aiemmat kausiennätykset maalien ja pisteiden osalta. Ylivoima-aikaa on kertynyt Tappara-puolustajista kolmanneksi eniten.

"Tiedän, että pystyn auttamaan joukkuetta myös hyökkäyspäässä, mutta se tulee puolustamisen kautta. Jos yrittäisin pelata hyökkääminen edellä, niin todennäköisesti omissa soisi aika railakkaasti."

− Tiedän, että pystyn auttamaan joukkuetta myös hyökkäyspäässä, mutta se tulee puolustamisen kautta. En halua lähteä miettimään hyökkäyspelaamista, jos puolustuspeli fuskaa jostain. Jos yrittäisin pelata hyökkääminen edellä, niin todennäköisesti omissa soisi aika railakkaasti.

Elorinne on uransa aikana kohdannut kovia valmentajia, kuten Bluesissa Antti Törmänen ja Tapparassa Risto Dufva sekä Jussi Tapola.

− Paljon on ollut hyviä valmentajia ja jokainen on pystynyt antamaan itselle jotain työkaluja kehittymiseen. Bluesissa tuli ensimmäinen kosketus ammattimaisuuteen − mitä tarkoittaa, kun joukkueella on pelitapa ja kaikki noudattavat sitä. Se oli tietenkin tärkeä kokemus.

Myös pelikavereilta Elorinne sanoo oppineensa paljon.

− Joka joukkueessa on ollut pelaajia, joista olen ottanut vaikutteita. Aina ne eivät ole olleet edes itseä vanhempia pelaajia. Paljon on nuoria, jotka tekevät asioita itseä paremmin.

− Tapparassa on ollut kyllä otollinen ympäristö nuorelle puolustajalle. Täällä oli todella paljon kokemusta, mistä ottaa mallia.

Joensuulaislähtöisellä Elorinteellä on menossa jo kuudes kausi Tapparassa.

− Tampereesta on tullut koti, tykkään ihmisistä ja kaupungista. Viihdyn täällä ja tänne varmasti uranikin jälkeen asetun. Pidän kuitenkin itseäni ensisijaisesti joensuulaisena.

Joensuulla onkin lapsuudenkotina kuitenkin erityinen merkitys Elorinteelle.

− Säännöllisesti käyn Joensuussakin. Äitini asuu siellä, ja seesteisemmässä ympäristössä rauhoittuu eri tavalla. Kesäisin harjoittelen ja mökkeilen kotiseudulla. Maalaispoikana nautin siitä, että saa olla rauhassa ja hissukseen.

» Lähetä palautetta toimitukselle