Ailahteluista viis, JYPin mestaruuspotentiaali on korkea

LIIGA / Artikkeli
Hyökkäyspelaaminen on JYPin ehdoton vahvuus.
Kuva © Topi Lainio
Sarjataulukossa neljäntenä majailevan JYPin kauteen on mahtunut jälleen moninaisia vaiheita. Pelitapaa lähdetäänkin purkamaan pala palalta nostaen esiin vahvuuksia, heikkoja sekä kysymysmerkkejä.

JYP on pelannut kahden viime viikon aikana kolme ottelua. Kamppailut Sportia, Jukureita ja SaiPaa vastaan lihottivat jyväskyläläisten pistepussia kuudella pisteellä, kun Sport ja SaiPa kaatuivat vakuuttavasti yhteismaalein 9-2. Jukurit puolestaan teki ryöstöretken Jyväskylään voittaen 3-1.

Otannasta mielenkiintoisen teki, se että Sport- ja Jukurit-otteluiden väliin mahtui lähes viikon mittainen harjoitujakso, jonka aikana oli mahdollista työstää pelin heikkoja kohtia.

Jatkoajan liigan toimituspäällikkö Jere Korkalainen sekä HIFK-toimittaja ja analyyseihin erikoistunut Otto Leinonen pureutuivat JYPin pelaamiseen.

Jere Korkalainen: Pelien sisäistä ailahtelua nähtiin ainakin reilusti, kun ehjä 60-minuuttinen ei täyttynyt missään vaiheessa. Millaisen yleisvaikutelman otanta sinulle jätti?

Otto Leinonen: Mielestäni olet varsin oikeilla linjoilla. JYP pelasi varsinkin kotonaan kaksi erää molemmissa kotiotteluissa varsin mallikkaasti, mutta joka kerta yksi erä jätti ilmaan kysymysmerkkejä. Sport-ottelun ensimmäinen erä oli hankala, Jukurit-ottelun viimeisen erän viimeinen kymmenminuuttinen oli vaikea ja SaiPa ottelussa ensimmäisessä erässä oli myös vaikeuksia.

Yleisilmeltään JYP pelaa ihan hyvää lätkää, mutta henkilökohtaisesti muutamat asiat jäivät mietityttämään. Täyttä 60-minuuttista ei ole näkynyt.

Avauspelaaminen herättää kysymyksiä

Korkalainen: Jos lankakerää lähdetään purkamaan avauspelistä, se herättää varmasti meissä molemmissa ajatuksia. Peruskaavahan JYPin avauspelaamisessa on varsin selvä: ykkösrytmillä peli painolliseen laitaan, jossa seuraava ratkaisu riippuu avaavan syötön laadusta sekä vastustajan reagoinnista pelipaikkojen vaihtoon.

"Miksi Liigan vahvimmalla sentterikalustolla pyritään vain ylittämään keskialue pitkillä syötöillä?"

JYP on onnistunut keskialueella selvästi alkukautta paremmin hyödyntämään koko keskialueen leveyttä, kun kaistoja on haettu paremmin täyteen. Hyökkääjien tietynlainen kasamaisuus ja kentän puolittaminen tapahtuu usein vasta hyökkäysalueella, kun rintamahyökkäykseen halutaan luoda uusia aaltoja.

Keskialueen hyökkäyspelaamiseen liittyy kuitenkin selviä uhkakuvia, sillä hyökkääjät ponnistavat herkästi pystyyn, eikä hyökkäyksiinlähdöt tapahdu yhtenäisin viisikoin. Repivät hyökkääjät pakottavat vastustajan trap-pelaamisen reagoimaan pystyliikkeisiin, mikä avaa tilaa peliä avaaville puolustajille. Etäisyydet kuitenkin kasvavat usein isoiksi, mikä jättää pelin avaajalle ainoaksi vaihtoehdoksi päätykiekon.

Mistä uskot johtuvan JYPin halun pyrkiä pitkiin syöttöihin kiekollisesti vajaavaisella pakkikalustolla ja miksi esimerkiksi kiekollisesti vahvaa sentterikalustoa hyödynnetään niin vähän?

Leinonen: Se on hyvä kysymys. Joko JYP haluaa juurikin venyttää vastustajan keskialueen trappia pystyyn repivillä liikkeillään, tai sitten se haluaa päästä keskialueen yli mahdollisimman nopeasti.

Pyrkimyksenä voi olla myös pitää tempo jatkuvasti yllä ja vastustaja varpaillaan. Yleensä JYPillä näkyy myös sentterin ja laitahyökkääjän paikan vaihtoa pystyliikkeen jälkeen punaviivalla.

Ajoittain se onnistunut, mutta useimmiten sentteri on joutunut vinkkaamaan laiturille paikanvaihdosta, siinä on vielä tekemistä. Eniten olen miettinyt sitä, että miksi JYP ei käytä keskikaistan hakua enemmän.

Miksi Liigan vahvimmalla sentterikalustolla pyritään vain ylittämään keskialue pitkillä syötöillä? Miksi sentterit eivät tule hakemaan alempaa vauhtia keskikaistalle?

Jarkko Immonen, Juha-Pekka Hytönen ja Antti Suomela ovat kuitenkin pelitaitavia pelaajia. Lyhyemmillä syötöillä JYP pääsisi vieläkin paremmin kiekollisena keskialueen yli, vielä organisoidummin, ja sitä kautta kiekollisena hyökkäysalueelle. Tällöin puolustajatkaan eivät jäisi niin yksin avaustilanteissa.

Toki tässä vaarana on se, että kovalla paineistuksella vastustaja nappaa kiekon lähellä JYPin maalia. Tätä Marko Virtanen adjutanteineen vältteleekin, ja sen takia pitkiä syöttöjä laitetaan. Omasta mielestäni tällä tavalla heitetään hukkaan senttereiden pelintekopotentiaalia ja tietyllä tavalla tehoja hyökkäyksestä.

JYPin identiteetti on toki pystysuunnan kiekko kiekkokontrollielementein, mutta avauspelaaminen kaipaisi rytmitystä.

Ossi Ikonen tekee näyttävästi omia hyökkäyksiinlähtöjä.
Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Korkalainen: Nuo kiekonmenetykset maalin lähellä oli hyvä nosto. Pudotukset puolustajille ja uusien vauhtien hakeminen kuuluvat aniharvoin JYPin pelaamiseen. Tämä on näkynyt erityisesti silloin, kun painollisen puolen hyökkääjä on saanut paineen puolustussiniviivan tuntumassa, jolloin ratkaisu on lähes poikkeuksetta siirtokiekko pois vaaravyöhykkeeltä.

JYP ei toki keksi pyörää uusiksi sillä, että sentteri ei perinteisesti anna tukea lähelle avaavaa puolustajaa. Sentterin repivää luistelua hyödynsi esimerkiksi HIFK keväällä 2016, kun Roope Hintz teki tuhojaan. Sentterin hakeutuminen laitaan toki on harvinaisempi tyyli, mikä tosiaan on vienyt hieman potentiaalia rakenteesta pois.

Vaikka avauspelaamiseen liittyykin tiettyjä ongelmia, JYP pystyy usein määrittämään ottelun virtausta pitämällä painetta yllä noudattamalla omaa sapluunaansa. Päätykiekot kuuluvat vahvasti JYPin identiteetiin, ja sitä kautta riistopelaaminen hyökkäysalueella kuuluukin joukkueen vahvuuksiin.

Leinonen: JYP on tullut tunnetuksi juurikin tästä. Jyväskyläläisjoukkue paineistaa usein laadukkaasti, kun pelaajat ovat koko ajan liikkeessä ja iholla. Tämän seurauksena taklauksia tulee ja riistoja syntyy. Parhaimmillaan JYP saa joukkueen kuin joukkueen avauspelaamisen täysin sekaisin. Kun kärkikarvaaja iskee kiekolliseen kiinni, osaa toinen taaempaa tuleva pelaaja lukea syötön oikein, ja iskeä kiekolliseen pelaajaan kiinni.

Mikäli syöttö tulee laitaan laitahyökkääjälle, nousee JYPin puolustaja viivasta heti iholle ja katkaisee hyökkäykseenlähdön. Näin JYP napsii mukavan määrän riistoja jokaisessa ottelussa. Riistoista JYP osaa myös luoda maalipaikkoja. Mikäli maalipaikkaa ei synny, JYP saa pitkän kulmarallin päälle. Tällä tavoin myös JYPin pelinopeus hyökkäys- että puolustussuuntaan pysyy korkeana.

Jos vastustaja heittää siirtokiekon keskialueelle, on JYPin puolustaja usein siinä ensimmäisenä. Tämä heittää kiekon takaisin päätyyn, ja sama ralli jatkuu. Näin ollen JYPin puolustuspelaaminenkin saa hyvin happea, vastustajan pelaajat eivät pääse vaihtoon kovin usein ja tuloksena on joko pitkä kiekko, paineen jatkuminen, maalipaikka tai vastustajan jäähy.

Hyökkäys hyvä, puolustus paha

Korkalainen: Koko viisikon työnteko heijastuu erinomaisesti myös hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen. JYP hakee ahkerasti pitkiä pyörityksiä hyökkäysalueelleen, mikä kiekonmenetyksen hetkellä on jo syönyt runsaasti energiaa vastustajan vastahyökkäyspelaamisesta. 

Erinomaisella tukipelaamisella ja oivaltavilla yksilöillä myös aukkoja syntyy. Erityisesti kiekottoman pelaajan estämistä hipova tilanteko kiekottomalta pelaajalta kuuluu olennaisesti JYPin pelaamiseen hyökkäysalueella. Tämä onkin luonut useita kertoja mahdollisuuden puhkovaan syöttöön sekä ylivoimalla että tasakentällisin. 

Oikein ajoitetut ajot maalille ovat myös elinehtona. Irtokiekkojen napsiminen sota-alueella kasvattaa maalin todennäköisyyttä huomattavasti, ja tähän eritoten Immosen ketju on pystynyt erinomaisesti. Mukavuusalueella pysytteleminen tarkoittaa haluttomuutta ajaa maalille, mikä olikin yksi avainsyistä JYPin suvantovaiheeseen loka-marraskuussa.

Michel Miklíkiltä odotetaan lisää tehoja.
Kuva © Vesa Pöppönen www.facebook.com/VesaPhoto

Kantava teema JYPin hyökkäyspelaamisessa on myös hyvien kemioiden löytäminen, mistä hyvänä esimerkkinä on Suomelan ja Juuso Puustisen muodostama tutkapari. Jokaisella ketjulla löytyy oma vahvuus, jolla maalipaikkoja haetaan. Immoset ovat erikoistuneet pitkään hyökkäysalueen pelaamiseen, Suomelat suora hyökkäys-pelaamiseen ja Hytöset päätypelaamiseen.

Nelosketjun ohella Hytösen johtama kolmikko keskittyy usein työntekoon ja vastustajan ketjun nollaamiseen, mikä on heijastunut vähäisempinä maalipaikkoina hyökkäysalueella. Voidaankin sanoa, että näille ketjuille tärkein tehtävä on vastustajan pelin rikkominen ja maalinteko ikäänkuin ekstraa. 

JYP pyrkiikin usein riistoihin jo hyökkäysalueellaan yhden kärkikarvaajan johdolla. Paineistuksen aikana kärkikarvaaja vaihtuu tiheästi kiekon liikkeen mukaisesti, mikä vähentää yhden pelaajan juoksemista ympäriinsä.

Leinonen: Ja kaikki tämä heijastuu myös keskialueen ja puolustusalueen puolustuspelaamiseen. Kun kärkikarvaajat iskevät omiin pelaajiin kiinni, putoaa kolmas hyökkääjä pelin alle. Mikäli kovalle paineistukselle ei tilaisuutta löydy, osaa JYP laittaa keskialueen tukkoon.

Tässäkin pelaajat pysyy liikkeessä koko ajan, ja pakit puolustavat puolustussiniviivalla eteenpäin. JYPillä on ajoittain miesvartiointi myös keskialueen puolustuspelaamisessa. Jokaisella pelaajalla on oma vastustajan pelaaja, jota seurataan. Ja puolustusalueella sama merkkauspelaaminen jatkuu.

Mitä Hytösen ketjuun tulee, sitä vastaan on rakennettu miltein joka ottelussa vähintään neljä maalipaikkaa. Hytösen ketjussa näkyykin ehkä parhaiten koko joukkueen puolustuspelaamisen ongelmat.

JYP on omissa silloin vaikeuksissa, jos yksikin pelaaja ei tiedä kenet ottaa ja ketä seurata. Jos yksikin pelaaja jää oman vastustajan pelaajan kanssa jälkeen, joutuu toinen paikkaamaan, jolloin väkisin yksi jää vapaaksi.

Tämän takia vastustajat saavat välillä tukun loistavia maalipaikkoja. Jos katkoa tai riistoa ei saada aikaan kovin nopeasti, tyytyy JYP pitkissä hyökkäyksissä vain puolustamaan omaa maalinedustaansa ja vajoaa sen eteen.

Korkalainen: Hyvä keskialueen puolustaminen usein ehkäisee puolustusalueen pitkiä pyörityksiä, jotka tosiaan ovat JYPin suurin heikkous. Parhaimmillaan vastustajalle ei yksinkertaisesti jää muuta ratkaisua kuin päätykiekko, johon kiinnipääsemiseen ei ole mahdollisuutta JYPin vauhdin syömisen vuoksi.

Hytösen ketjun päästämät maalipaikat ovat osaltaan luonnolisia johtuen jatkuvasta pelaamisesta vastustajan kärkiketjuja vastaan, mutta parantaa silti täytyy. Neljän maalipaikan päästäminen kääntyy helposti kahdeksi takaiskumaaliksi liigan kärkijoukkueita vastaan, mikä on auttamatta turhan iso tasoitus.

Ongelmat mies vastaan mies-pelaamisessa liittyvät raskasjalkaiseen kalustoon, jota ajoittain juoksutetaan huoletta perässä. Tästä syystä hurrikaaniryhmä joutuukin usein rikkomaan. Jäähymäärissä JYP ei kestä vertailua esimerkiksi Tapparaa vastaan.

Alivoimapelissä juuri liika vetäytyvyys on monesti ongelmana. Kärkipelaaja on monesti Janne Kolehmainen, jonka mukana neliön vetäytyminen on avannut tilaa vastustajalle. Sota ei yhteen mieheen kaadu, mutta Ossi Louhivaaran lähestyvästä paluusta odotetaan järisyttävää apua tälle osa-alueelle.

Ilman Eetu Laurikaisen ja Jussi Olkinuoran lukuisia urotekoja tilastot voisivat olla huomattavasti karumpia. Esimerkiksi tiistainen SaiPa-voitto rakentui vahvasti Olkinuoran paraatipelastusten varaan, kun puolustusalueen puolustuspelaaminen oli jatkuvissa ongelmissa liikkuvan lappeenrantalaisryhmän kanssa.

Kaksi nollapeliä neljään peliin antaa Olkinuoralle syyn hymyillä.
Kuva © Topi Lainio

Tylyys esiin!

Leinonen: Yhteenvedoksi voi vetää sen, että JYP pystyy muuttamaan useimmissa otteluissa pelin virtausta suotuisaksi itselleen. Se luo melkein joka ottelussa enemmän laadukkaita maalipaikkoja kuin vastustaja.

Yksi asia, mikä jyväskyläläisjoukkueella on ollut jo viime kaudesta lähtien perisyntinä, on kuitenkin johtoasemassa pelaaminen ja tietynlainen tylyys. JYPillä on ollut vaikeuksia "tappaa" pelejä johtoasemassa. Se on luonut ajoittain hyvin maalipaikkoja viimeisissä erissä johtoasemassa olleena, mutta kovin usein se silti passivoituu liikaa. JYP tyytyy mielestäni liian usein heittelemään vain siirtokiekkoja keskialueelle, kun päätöserässä viimeinen kymmenminuuttinen lähtee liikkeelle.

Esimerkiksi Jukurit-ottelussa kolmannen erän ensimmäinen kymmenminuuttinen oli laadukasta johtoasemassa pelaamista. JYP loi maalipaikkoja, piti kiekkoa, paineisti edelleen ylhäältä, eikä antanut Jukureille mahdollisuutta tulla otteluun mukaan. Viimeinen kymmenminuuttinen olikin täysin päinvastainen.

JYPin puolustajat päättivät vain heitellä siirtokiekkoja keskialueelle, hyökkääjät päättivät kuljettaa yksin kiekkoa hyökkäyksissä, omassa puolustuspelaamisessa alkoi vajoaminen oman maalivahdin syliin, jonka myötä koko paletti alkoi rakoilla. Mitä enemmän heittelet siirtokiekkoja keskialueelle, sitä kovempi paine omiin syntyy. Tämän takia olisi ensisijaisen tärkeää, että JYP myös hyökkäisi ja pitäisi kiekkoa hyökkäysalueella johtoasemassa.

Näistä huolimatta, JYP pelaa mielestäni laadukasta jääkiekkoa.

Korkalainen: Jukurit-ottelun kolmas erä olikin erinomainen tiivistys vahvuuksista ja heikkouksista pähkinänkuoressa. Avainsanaksi voikin nostaa juuri tylyyden.

"Kuusi suoraa tappiota 14 kotiotteluun on liikaa JYPin materiaalilla, joka luo etua lähes joka otteluun."

Avauspelaamisen kohdalla puhuttu rytmittämisen puute heijastuu myös johtoasemassa pelaamiseen. Johdon suojelu menee liian usein kiekon kuskaamiseksi kohti vastustajan päätyä. Täten säästöliekki jää hieman vaillinaiseksi, kun miehet tekevät työn kiekon sijasta. Tämä myös pakottaisi vastustajaa enemmän perässäjuoksijaksi, mikä söisi vastustajan eväitä loppukiristä.

Tämä on huolestuttava signaali esimerkiksi pudotuspelejä ajatellen, kun pelataan tiiviisti.

Jos kontrolli puuttuu yhden maalin johtoasemassa, pelin virtaus muuttuu aaltoilevaksi. Aaltoilu kenttäpäädystä toiseen avaa vastustajalle erinomaisen mahdollisuuden nousta rinnalle ja ohi, kuten Jukurit teki.

Tylyyden puute on näkynyt erityisesti kotiotteluissa. Vieraissa pelisapluuna pysyy helposti hieman yksinkertaisempana, ja voittoja haetaan tappavalla tylyydellä. JYPin pistekeskiarvo kotona on 1,57 ja vieraissa 1,92, mikä tekee jyväskyläläisistä sarjan parhaan vierasjoukkueen. Kuusi suoraa tappiota 14 kotiotteluun on liikaa JYPin materiaalilla, joka luo etua lähes joka otteluun.

Ailahtelevuus on helppo yhdistää syttymisvaikeuksiin jokaiseen otteluun, etenkin kun vaikeudet liittyvät usein ottelun alkuhetkiin. Kevään tosipeleissä kenenkään ei ylimääräistä sytykettä tarvitse hakea, mikä tekee potentiaalin lunastamisesta todennäköisempää.

JYPin onneksi ylivoimapelaaminen myös Immosen johtamalla viisikolla on parantunut, kun viive ratkaisuissa on vähentynyt. Tätä kautta näkymät kohti kevättä ovat posiitiviset, jopa positiivisemmat kuin kertaakaan aiemmin.

Virtasen pelisapluunasta löytyy lukuisia vahvuuksia. Vaikka jokaisella osa-alueella materiaali ja pelitapa eivät täysin kohtaa, näkymät kohti pudotuspelejä ovat valoisat. Ainakin materiaalin puolesta asetelmat ovat paremmat kuin kertaakaan aiemmin.

Näillä lähtökohdilla neljäs välierätappio peräkkäin olisi suuri pettymys.

» Lähetä palautetta toimitukselle