Jokereiden Petteri Wirtanen on tunnettu loistavana aloittajana ja erityisesti alivoimapelin eksperttinä.
Uransa neljännellä KHL-kaudella Helsingin Jokereissa Wirtasesta on luotu myös loistava tekijä puolustajan paikalle. Kahdessa ensimmäisessä pudotuspelisarjan ottelussa HK Sotšia vastaan Wirtanen on ollut kolmastoista hyökkääjä tai seitsemäs puolustaja, miten hänet halutaankin sitten mainita.
Ensimmäisessä ottelussa Wirtanen otti paikan neloskentän keskellä, kun Tommi Huhtala täytyi nostaa ykköskenttään Steve Mosesin tilalle. Ennen siirtoa omimmalle paikalleen Wirtanen pelasi hajavaihtoja niin Sami Lepistön kuin Tommi Kivistönkin rinnalla.
A-luokan Wirtanen menee puolustajasta kuin väärä raha. Sijoittuminen ja kiekonkäsittely paineen alla sujuu kuin tanssi. Mitään ihmeitä 31-vuotias veteraanihyökkääjä ei puolustajan paikalla tee, mutta hoitaa velvollisuudet kuin mikä tahansa muukin kokenut puolustaja.
Vastaavaa ei kuitenkaan tapahdu Wirtaselle
Siinä missä Wirtanen ei puolustajan tontilla juuri virhearvioita tee, niitä nähdään sitäkin enemmän Jokereiden tanskalaisduo Jesper B. Jensenin ja Oliver Lauridsenin puolelta.
Tietysti täytyy muistaa, että parhaimmillaan Tanskan tandemi hoitaa hommansa moitteetta, mutta jo tässä pudotuspelisarjassa on nähty joitakin aloittelija virheitä, joista on tullut joko maali tai loistava maalintekopaikka.
Jokerit ei tule kaatumaan tanskalaisten sohlaamiseen ensimmäisellä pudotuspelikierroksella. Niin paljon virheitä he eivät edes kykene tekemään, mutta kevään edetessä voi monta yksittäistä peliä kaatua tanskalaisten pieniin virheisiin.
Tästä nouseekin ilmoille kysymys, ovatko tanskalaispuolustajat huonoja, vai hyökkääjänä paremmin tunnettu Wirtanen vain yksinkertaisesti todella hyvä pelaamaan jääkiekkoa myös puolustajan tontilla?
Jokereiden alakerran virheiden minimoimiseksi olisiko parempi nostaa Wirtanen pelaamaan toisen tanskalaisen kanssa joka toista vaihtoa vai pistää jompi kumpi tanskalaisista esimerkiksi Lepistön rinnalle?
Yksinkertaiset virheet toistuvat tanskalaisilla
Otetaan yksinkertainen esimerkki virheestä, jonka tanskalaispakit ovat onnistuneet tekemään. Sotši tasoitti ensimmäinen neljännesfinaalin toisen erän puolivälissä.
Maalitilanne sai alkunsa keskialueen käännöstä. Sotši-hyökkääjä Sergei Shmelnov sai kiekon Dmitri Luginilta hyökkäyssiniviivan jälkeen. Shmelnov sai paineen ensin Lauridsenilta ja Jensen tuli tuplaamaan. Molemmat tanskalaiset olivat metrin etäisyydellä venäläisestä, joka siitä huolimatta pääsi antamaan syötön b-pisteen yläkaarelta maalin takakulmalle liukuneelle Sean Collinsille, joka sai naulata kiekon tyhjiin.
Collins olisi tarvinnut pitää Jensenin puolesta, mutta lähin pelaaja yhdysvaltalaisen kintereillä oli puolustusta paikkaamaan tullut ruotsalaishyökkääjä John Norman.
Tällaisia nukahduksia tapahtuu liian usein tanskalaisille. Vastaavaa ei kuitenkaan tapahdu Wirtaselle.
Tuon kaltaiset nukahdukset täytyy Jokereiden saada minimiin, jotta pelien mahdollinen voittaminen helpottuisi. Jos vastustaja tekee ylivoimalla maalin komealla laukauksella tai yksilösuorituksella, hattu käteen ja onnittelemaan parempaa vastustajaa. Mutta mikäli pelaajat tarjoavat kaverille tilan tehdä ilmaisia maaleja tai lahjoittavat maalintekopaikkoja d-juniorivirheillä, syyllistä saa katsoa peilistä.
