Jatkoaika esittelee arvion NHL:n parhaimmista ja heikoimmista puolustuksista. Molempia on listassa viisi. Rankingeissa on tarkasteltu edistyneitä tilastoja, ikärakennetta, sopimusrakennetta sekä puolustusmiehistön osuutta koko joukkueen tehoista. Viime vuoden arviot näet täältä.
Seurojen varaamat nuoret lupaukset vaikuttavat arvioon vain pienellä painoarvolla, mikäli heidän pelipaikkansa näyttää varmalta nyt alkavan kauden joukkueessa. Edistyneistä tilastoista on tarkasteltu joukkueiden päästämiä laukaisuyrityksiä, kiekonhallinnan jakaumaa, maalintekotilanteita ja maaliodottamaa; siis myös hyökkäystilastoja huomioiden, että myös hyökkääjien panos vaikuttaa kokonaisuuden onnistumiseen.
Parhaat
1. Carolina Hurricanes
Listauksen viime kauden musta hevonen oli sitä koko joukkueena ja marssi messevästi lopulta konferenssifinaaliin asti. Pakiston kiekonhallintatilastoista näkee miksi. Joukkueen puolustajien laukaisuhallintalukemat ovat loistavia, mutta esimerkiksi huomattavasti erilaisella intensiteetillä St. Louis Bluesiin verrattuna. Hurricanesin maalille syntyi +/- yhden maalin erolla pelatessa 127 tilannetta Bluesia enemmän, mutta vastaavasti joukkue itse loi 146 vaarallista paikkaa enemmän.
Ennestään loistava kiekollinen pakisto sai kesällä nappivahvistuksen, kun seura nappasi Jake Gardinerin maltillisella 4,05 miljoonan dollarin kausikeskiarvolla kulkevalla neljän vuoden sopimuksella. Kaiken huippuna joukkueella on varaa kaupata sopimuksensa viimeiseen kauteen lähtevä Justin Faulk pois, mikäli seura niin haluaa.
Neljä muuta kärkipuolustajaa (Dougie Hamilton, Jaccob Slavin, Brett Pesce, Gardiner) vie palkkatilaa alle 20 miljoonaa taalaa. Ja onpa paikkaajissakin vielä luotettavia ja lupaavia pelaajia kuten Trevor van Riemsdyk ja Haydn Fleury. Hurricanes kiilaa rankingin ykköseksi kahdella perusteella: hinta-laatusuhde on paras, kiekollisuus laajempaa ja runko on kattavammin kiinnitetty Faulkia lukuun ottamatta vähintään kahdeksi vuodeksi.
2. St. Louis Blues
Bluesin puolustus oli Stanley Cup -kaudella kivikova. Täyskäännös pelissä ei ollut vain Jordan Binningtonista kiinni, sillä korkeintaan yhden maalin erolla pelatessa joukkue päästi peräti kymmenen maalia vähemmän maaliodottamaa kuin toiseksi paras Sharks (99,27−109,36). Lukemat olisivat vielä kovemmat, jos mukaan laskettaisiin vain kova loppukausi.
Sopimusrakenne luo jännitystä ensi kesään, jolloin Vince Dunnin pitkä sopimus sekä Joel Edmundsonin ja Alex Pietrangelon pituudeltaan maltilliset jatkot pitäisivät kovan, Colton Paraykon kanssa muodostetun ytimen kasassa. Carl Gunnarssonin, Robert Bortuzzon ja Jay Bouwmeesterin sopimukset ovat heidän ikänsä ja tasonsa huomioiden sopivan hintaisia täydentäjiä, joskin taso putoaa kärkipakeista.
Bluesin puolustaminen oli Stanley Cup -kaudella loistavaa. Tässä rankingissa kärjestä pudottaa vain sopimusrakenne, joka voi muuttua kauden aikana paljon paremmaksi.
3. Boston Bruins
Melkein Stanley Cup -voittajan pakisto. Nuori runko otti askeleen eteenpäin viime kaudella, mikä auttoi esimerkiksi leukansa loukanneen Zdeno Charan pienentyneen roolin paikkaamisessa. Erityisesti kiekollisuutta löytyy, mutta myös älyä puolustaa modernilla tavalla muutenkin kuin blokaten ja hakaten.
Sopimustilanne ei ole täysin ihanteellinen ja on vaarassa pudottaa joukkueen sijoitusta. Charlie McAvoy teki maltillisen jatkosopimuksen ja muutkin pelaavat tällä hetkellä maltillisella palkalla. Torey Krug tarvitsee kuitenkin tulevan kauden aikana jatkosopimuksen, minkä lisäksi Charan saappaat on korvattava myös tästä pienemmästä roolista.
4. Columbus Blue Jackets
Jarmo Kekäläisen riskipeli hyökkääjien ja ykkösvahdin kanssa kostautui menetyksinä, mutta pienelle huomiolle on jäänyt se, kuinka kovan pakiston suomalainen on koonnut joukkueen takalinjoille. Zach Werenskin edullinen jatkosopimus naulasi rungon kiinni 2−3 vuodeksi kokonaisuutena oikein hyvään hintaan. Koko kuusikko on mukava sekoitus kiekollisuutta ja tarkkaa oman pään peliä. Joukkue päästi vähiten maaliodottamaa korkeintaan yhden maalin erolla pelatessaan kärkijoukkue Bluesin jälkeen.
Werenski kuuluukin Seth Jonesin kanssa liigan parhaiden puolustajien joukkoon. Viekää meiltä hyökkäys, viekää meiltä maalivahti, mutta pakistoamme ette saa!
5. Tampa Bay Lightning
Runkosarjassa loistanut pakisto sortui muun joukkueen mukana kardinaalimunauksiin ja löysäilyyn pudotuspeleissä. Se ei toki laske sen absoluuttisen korkeaa ja taitavaa tasoa. Kesän liikkeet olivat onnistuneita − ikääntyvät Dan Girardi ja pienen notkahduksen tilastollisesti ottanut Anton Strålman liian kalliina pois, tilalle tulivat huokealla sopimuksella Kevin Shattenkirk ja varamies Luke Schenn.
Sopimusrakenteen arvo on paljon kiinni siitä, minkälaisen jatkosopimuksen Mihail Sergatšov tekee. Se vaatii käytännössä jonkun hinnakkaan hyökkääjän kauppaamista. Tulevan kauden ajan näyttää vielä joka tapauksessa mahtavalta, ja pelkästään sitä ajatellen sijoitus voisi olla korkeampikin.
Tyrkyllä listalle:
- Nashville Predators: Viime vuonna parhaaksi rankattu puolustus kyykkäsi viime kauden tilastoissa alemmas ja lisäksi edellisenä vuonna ällistyttävän hyvin pelannut P.K. Subban pelasi vain kohtalaisen kauden. Subban kaupattiin, mikä lähes missä muussa tahansa joukkueessa jättäisi isomman aukon kuin Nashvillessä. Roman Josilla on enää kausi jäljellä nykyistä sopimusta. Edelleen erittäin hyvä pakisto, mutta Josi tarvitsee jatkosopimuksen ja koko joukkue ryhdistäytymistä.
- San Jose Sharks: Absoluuttisella tasolla top 5, palkka- ja kuusikkomittarilla aavistuksen liian kärkipainotteinen ja altis loukkaantumisille.
- Minnesota Wild: Joukkue on kipuillut rakenteensa ja menestyksensä kanssa edestakaisin, mutta pakisto sillä on loistava ja kiinni vähintään kahden vuoden sopimuksilla. Ryan Suterin jättisopimus voisi tosin siirtyä pois, mikäli joukkue siirtyy tosissaan jälleenrakentamiseen.
- Washington Capitals: Joukkueen kiekonhallintalukemat olivat viime kaudella surkeat, mutta tehoja ja tulosta tuli runkosarjassa. Osaltaan syy kiekonhallintaan oli alisuorittaneessa pakistossa, josta vain John Carlsonin ja Michal Kempnyn voidaan sanoa pelanneen selkeästi plusmerkkisen kauden. Sopimusrakenne priimaa, viimeisimmät vahvistukset lähtökohtaisesti onnistuneita ja minimiriskillä.
- Dallas Stars: Voi yllättää, mikäli viime kauden loppupuoliskolle muutettu ja hyvin toiminut puolustusvoittoinen pelityyli pitää päästetyt maalit vähissä − Miro Heiskasen ja John Klingbergin kiekollisen dynamotoiminnan takana.
Heikoimmat
1. Ottawa Senators
Heikoin muttei toivottomin. Thomas Chabot'n pitkä jatkosopimus on potentiaalinen nuorukaisen kiekolliset kyvyt tietäen. Kesällä seuraan saapunut Nikita Zaitsev vahvistaa hajanaisia rivejä, vaikkei hän olekaan Norris-tason puolustaja. Muuten tarjolla onkin lähinnä ikääntyvää kaveria ja keskinkertaisia kykyjä. Senators on joukkue, joka päästi eniten maaleja kaudella 2018−19.
2. Detroit Red Wings
Liigan heikoimpiin kuulunut pakisto ei kesän aikana muuttunut oikein miksikään, ellei kehäraakkien vuoden vähemmän jäljellä olevaa sopimusta lasketa plussaksi. Filip Hronek ja kesän ykköspoiminta Moritz Seider antavat aihetta iloon, vaikka Seider ei vielä olekaan NHL-valmis. Jälleenrakennuksessa heikko pakisto kuuluukin muuten asiaan.
3. Chicago Blackhawks
Oli viime kaudella kiekonhallinta- ja maaliodottamatilastoissa karmea − liigan huonoin. Kesällä nähtiin lisäksi vielä outo kauppa, kun lupaavimpiin kiekollisiin pakkeihin lukeutuva Henri Jokiharju kaupattiin seurasta pois. Duncan Keith ja etenkin Brent Seabrook ovat vuoden surk... vanhempia. Kesän hankinnat Olli Määttä ja Calvin de Haan nostavat perustasoa, mutta on vaikea nähdä kumpaakaan sateentekijänä.
4. Vancouver Canucks
Canucks menee hiljalleen eteenpäin, mutta syytä hyppiä kattoon ei vielä ole. Sopimustasolla aika kovia päätöksiä tehnyt joukkue, sillä Tyler Myers voi olla äkkiä riski ja kallis pelaaja kuuden miljoonan keskiarvolla rullaavalle puolustukselle. Quinn Hughes ja asiallisesti suoriutunut Troy Stecher ovat puolustuksen valopilkkuja.
5. New York Rangers
Maalipaikkatilastojen ja maaliodottaman pohjasakkaa. Kesä toi Jacob Trouban ja Adam Foxin, mutta heidän lopullinen tuottonsa Rangersille on vielä mittaamatta. Lisäksi joukkuetta rasittavat Brendan Smithin ja Marc Staalin raskaat sopimukset.
Tyrkyllä listalle:
- Toronto Maple Leafs: Erikoismaininta. Kuulostaa ällistyttävältä miettiä tänne, mutta vain yhdellä runkopakeista on jo sopimus kausista 2020−21 ja 2021−22. Tällä hetkellä materiaali hyvä, sopimusrakenne karmea.
- Winnipeg Jets: Kauden suurin laskija. Jacob Trouban lähtö, Tyler Myersin lähtö sekä Dustin Byfuglienin mahdollinen lopettaminen heikentävät Jetsin peräpäätä merkittäväksi. Potentiaalia löytyy Sami Nikusta, Joshua Morrisseystä ja Neal Pionkista, mutta kuka ohjaa siirtymävaiheen?
- Edmonton Oilers: Potentiaalia löytyy, mutta perustasoa ei vielä älyttömästi. Loisto puuttuu.
- Anaheim Ducks: Kyykkäsi koko joukkueen tavoin viime vuoden kiekonhallinta- ja maaliodottamatilastoissa. Ongelmana varsinaisen kärkitaidon puute sekä pelitavan epäonnistuminen. Sopimuksen hinnat pitävät maltillisina.