Artturi Lehkonen on vakiinnuttanut asemansa Montreal Canadiensin runkopelaajistossa, mutta hänen roolinsa on ollut viime aikoina melkoisessa murroksessa.
Kautensa kärkiketjuissa aloittanut Lehkonen on kauden oloon löytänytkin paikkansa Canadiensin kolmoskoostumuksessa Paul Byronin ja Jesperi Kotkaniemen rinnalla, minkä ohella alivoimavastuu on kauden edetessä lisääntynyt siinä, missä ylivoimavastuu on kutistunut käytännössä olemattomiin.
Lehkonen kirjauttaakin joukkueensa kuudenneksi suurimmat lukemat pelatuissa alivoimaminuuteissa, mutta joukkueensa ylivoimatyöskentelyä piikkiöläinen on seurannut jo useamman viikon vaihtopenkiltä.
Roolinsa muutokseen Lehkonen suhtautuu tyynesti ja hän uskoo pelityylinsä kantavan ketjussa kuin ketjussa.
− Samantyylistä kiekkoa olen pelannut koko ajan täällä enkä ole hirveästi muuttanut mitään. Pelitapani on toki muuttunut paljon siitä, mitä se Suomessa vielä oli, mutta täällä on menty koko ajan samalla tavalla, Lehkonen pohtii Jatkoajan haastattelussa.
Paljon puhutun maalinteon ja sen ongelmien lomassa Lehkonen on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa matkalla kohti uransa pistemääräisesti parasta kautta.
Marraskuun loppuun mennessä maalijyvästäänkin tunnettu Lehkonen oli viimeistellyt vain kaksi maalia 25 ottelussa. Viitteitä tulpan irtoamisesta saatiin kuitenkin joulukuun ensimmäisen päivän ottelussa New York Rangersia vastaan, jolloin suomalaislaituri pöllytti maaliverkkoa kahteen otteeseen.
Joulukuun seitsemässä ottelussa Lehkosella on kasassa yhteensä neljä osumaa. Lehkonen arvelee sen antavan viitteitä paremmasta jatkosta eikä aio antaa parantuneen osumatarkkuuden jäädä vain tähdenlennoksi.
− Tasaisuuden suunnitelmaa lähdetään toteuttamaan. Kuivan kauden aikana meinasin vähän hermostua, mutta mieli pysyi kuitenkin korkealla. Kentällä käsi ei kuitenkaan tärissyt, sillä paikoissa ei voi miettiä kuin vetoa.
Syyt aiempaan tehottomuuteen olivat Lehkosen mukaan yksiselitteiset.
− Paikkoja oli kyllä, mutten saanut sisään. Sellaista se oli, vaan ei sitä voi miettiä, kunhan voitetaan pelejä. Siinä oli pitkä putkikin, kun ei voitettu pelejä.
Lehkosen toteava luonnehdinta on kaikessa yksinkertaisuudessaan totuudenmukainen, sillä marraskuun loppuun mennessä hän oli laukonut maalia kohti peräti 54 kertaa ja oli näin joukkueensa viidenneksi ahkerin laukoja. Laukaisuprosentti sen sijaan näyttää surkuteltavaa lukemaa 3,7, joka on sittemmin kivunnut 8,7 %:iin.
Lehkosen mainitsema, viiden ottelun mittainen tappioputki marraskuun lopulta on niin ikään hänen mukaansa käsitelty ja siitä on otettu opiksi.
− Paljon hävittiin sellaisia pelejä, jotka olisi pitänyt voittaa. Ei pystytty lopettamaan vastustajia, kun oli mahdollisuus. Ei oltu riittävän kypsiä, mutta siitä on opittu ja jatkettu eteenpäin.
Lehkosen tapaan koko joukkue tuntui ryhdistäytyvän aiemmin mainitun Rangers-ottelun myötä ja joulukuussa joukkue onkin hävinnyt seitsemästä ottelustaan vain kaksi. Canadiens on siis voittanut kahden viikon aikana yhtä monta ottelua kuin koko marraskuun aikana yhteensä.
Aiemmin Lehkosen maalitehtailun kohdalla oli varsin perusteltua puhua jonkinasteisesta kriisistä, mutta joulukuussa heräilemisen merkkejä osoittanut maalivainu on nyt hilannut maalintekotahdin rikkonaisen viime kauden tasolle eli 0,18 maaliin per ottelu.
Tahdin voi kuitenkin olettaa kiihtyvän, mitä puoltaa ahkera laukominen sekä näytöt, jollaisia Lehkonen löi tiskiin esimerkiksi perjantain vastaisena yönä ottelussa Carolina Hurricanesia vastaan: maaliin johtanut nousu Hurricanes-maalille suorastaan uhkui maalinnälkää ja oikeanlaista röyhkeyttä.
Une perle toute Finlandaise.
Another great Finnish. 🇫🇮 pic.twitter.com/omrNjvIjVU
— Canadiens Montréal (@CanadiensMTL) 14. joulukuuta 2018
Paljon puhutun maalinteon ja sen ongelmien lomassa Lehkonen on kuitenkin kaikessa hiljaisuudessa matkalla kohti uransa pistemääräisesti parasta kautta. 32 ottelussa hän on saalistanut yhteensä tehot 6+11, joten tämänhetkisellä pistetahdilla Lehkonen päättäisi runkosarjansa 44 pisteen saaliiseen – 16 pisteen verran parempaan saldoon kuin debyyttikaudellaan 2016–17.
Viime päivien nousujohteiset esitykset huomioiden voidaan Lehkosen kauden sanoa olevan vedenjakajalla juuri nyt: jos maaliverkko todellakin alkaa heilua aiempaa enemmän, on reitti kärkiketjuihin pitkän tauon jälkeen taas auki. Mutta jos maalihanat menevätkin jälleen umpeen, voi piikkiöläinen totutella alempien ketjujen uurastajan ja alivoiman erikoismiehen rooliinsa – kenties pysyvästi.
