Winnipeg Jetsiä on viime vuosina totuttu pitämään automaattisesti yhtenä divisioonansa ennakkosuosikeista. Asemansa joukkue on valanut äärimmäisen hyökkäävän pelitavan varaan, jossa ylivoimalla ja hyökkäyskaluston laaja-alaisella onnistumisella on ollut valtava merkitys, kun taas puolustaminen on jäänyt toissijaiseen asemaan.
Esimerkiksi viime kaudella Jets oli liigan viidenneksi eniten laukauksia päästänyt joukkue jättäen taakseen vain Ottawa Senatorsin ja Chicago Blackhawksin kaltaisia toivonsa heittäneitä tapauksia.
Tämä toimintamalli kostautui raa'alla tavalla viime kaudella, kun alkukaudesta oivallisessa nousukiidossa olleen joukkueen oma laukaisuhanakkuus tyrehtyi kärkipelaajien taantumisen myötä, mitä ei kuitenkaan onnistuttu kompensoimaan tiiviillä puolustuksella.
"Hyökkäys on paras puolustus" -metodia ei onnistuttu käynnistämään täysin pudotuspeleissäkään, ja tiiviimmin puolustanut nippu, tuleva mestari, St. Louis Blues selätti Jetsin jo pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella.
Alkavalla kaudella joukkueen Akilleen kantapää, puolustus, on jopa entistä haavoittuvaisempi, sillä joukkue menetti kesän aikana lähes kaikki top 4 -puolustajansa, kun Jacob Trouba ja Tyler Myers muiden muassa vaihtoivat maisemaa ja Dustin Byfuglienin jatko on yhä avoinna.
Menetyksiä ei ole juuri pystytty kompensoimaan, ja Jets-puolustus romahti yhdessä kesässä sarjan kokemattomimpien kuusikoiden joukkoon. Joukkueen menestyshaaveet makaavatkin tällä kaudella lähes muuttumattoman ja nimivahvan hyökkäyksen sekä maalivahti Connor Hellebuyckin varassa.
Maalivahtiosasto
Maalivahtipeli kuuluu tälläkin kaudella Jetsin ehdottomiin vahvuuksiin – ainakin kärjen osalta –, eikä ykköstorjuja Hellebuyckin tärkeyttä joukkueelleen voikaan kyllin korostaa. Yhdysvaltalainen on pelannut kaksi viimeistä kautta hyvin korkealla tasolla ja on myös kyseisen ajanjakson eniten otteluita aloittaneita maalivahteja.
Huomionarvoista hänen kohdallaan on erityisesti se, että hänen suoritusvarmuutensa ei ole juuri kärsinyt suuresta ottelu- ja työmäärästäkään huolimatta: viime kaudella hän oli sarjan eniten torjuntoja ottanut ja eniten laukauksia kohdannut maalivahti ja toissa kaudellakin aivan kyseisten tilastojen kärkikahinoissa.
Viime kauden alkuun Hellebuyckin aisapariksi marssitettiin Edmonton Oilersista hankittu Laurent Brossoit, joka on niin ikään esiintynyt edukseen. Hyvin maltillisia kausikohtaisia ottelumääriä urallaan urakoinut Brossoit on täysverinen varamaalivahti ja kykenee todistetusti suoriutumaan hyvällä tasolla ainakin 20 ottelun kaudesta. Mutta mitä sen jälkeen seuraa, on mysteeri.
Kun otetaan huomioon Hellebuyckin aiempien kausien valtaisa työtaakka, joka todennäköisesti kasvaa entisestään puolustuksen heikennyttyä, olisi valmennusjohdon syytä hivuttaa Brossoit'n ottelumäärää lähemmäs 30:tä ja näin suoda Hellebuyckille varmasti tarpeeseen tulevia lepovuoroja.
Hellebuyckin pelikunnon vaalimisen tuleekin olla yksi joukkueen pääprioriteeteista, sillä ykköstorjujan pitkiin loukkaantumisjaksoihin ei ole varaa. Brossoit ei potentiaalistaan huolimatta ole koskaan pelannut edes kolmeakymmentä NHL-ottelua kaudessa, ja nimellistä kolmosmaalivahdin paikkaa hallussaan pitävä Eric Comrie on puolestaan päästänyt viidessä pelaamassaan NHL-ottelussa karmaisevat 21 maalia.
Puolustus
Jets-puolustus pirstoutui kesän siirtomarkkinoilla täysin. Kaikkiaan joukkueen jätti peräti kolme profiilipuolustajaa, kun Ben Chiarot ja Myers siirtyivät vapaina agentteina uusiin seuroihin ja Trouba kaupattiin New York Rangersiin vaihdossa Neal Pionkiin. Kolmikon ohella puolustuksesta puuttuu myös sen monivuotinen luottoratsu, kun virkavapaalle vetäytynyt Byfuglien pohtii edelleen uransa jatkoa.
Chiarot'n ja Myersin tapauksessa Jets-puolustus menetti lähinnä kokoa ja rutiinia, mutta Byfuglienin ja Trouban menettäminen kirpaisee seuraa syvältä. Vaikka kaikissa sopimusneuvotteluissaan hankalaksi heittäytyneen Trouban kauppaamista voidaankin pitää ilmaa puhdistaneena tekona, on hänen suorituksiaan niin omassa kuin etenkin hyökkäyspäässä hankala korvata.
Trouba-kaupassa Winnipegiin matkannut Pionk puolestaan on lupaava ja hyvin liikkuva nuori puolustaja, mutta armotta täysi raakile Troubaan verrattuna. Huolimatta kokemattomuudestaan Pionk ottanee paikkansa joukkueen ykköspakkiparissa – ei siksi, että hänen näyttönsä siihen riittäisivät, vaan pikemminkin pakon sanelemana.
Alkavalla kaudella Jets-puolustuksen kiistattomaksi johtajaksi nousee 24-vuotias Josh Morrissey, joka oli viime kaudella joukkueensa varmimpia puolustusalueen luutia ja merkkautti siinä sivussa myös 31 tehopistettä 59 ottelussa. Eittämättä ykkösparissa pelaavan Morrisseyn ohella kokeneesta kaartista joukkueessa jatkavat niin ikään varmaa peruspuolustamista edustava Nathan Beaulieu sekä Dmitri Kulikov, jolla tosin ei ole kiekolliseen peliin juuri annettavaa.
Vaikka Trouban kauppaamista voidaankin pitää ilmaa puhdistaneena tekona, on hänen suorituksiaan niin omassa kuin etenkin hyökkäyspäässä hankala korvata
Ohueksi käynyt Jets-puolustus poikii varmasti näyttämisen paikkoja joukkueen lupauksille, joista esimerkiksi Sami Nikulla on nyt vähintäänkin loistava sauma napata vakituinen pelipaikka NHL-miehistöstä. Tulivoimaa ja liikkuvuutta puolustukseen tuova Niku kuitenkin kärsii tällä hetkellä loukkaantumisesta, eikä hänen odoteta olevan kokoonpanossa vielä sarjan avauksessa.
Nikun ohella suomalaisväriä pakistoon tuonee harjoitusotteluissa hurmannut Ville Heinola, joka on yhä kauden kynnykselläkin mukana joukkueen leirityksessä. Osana Trouba-kauppaa Jetsin organisaatioon siirtynyt Heinola, 18, on vakuuttanut harjoitusleirillä ikäistään kypsemmillä otteilla, ja hänen debyyttinsä taalajäillä näyttää tällä hetkellä varsin todennäköiseltä.
Kokonaisuutena Jets-puolustus on kuitenkin heikko, ja tällä hetkellä siitä puuttuu täysin mestarisuosikille ominainen tähtipuolustajakaliiberin yksilö, jollaisena Troubaa saattoi pienellä varauksella pitää.
Puolustuksessa on sekä kokemusta että nuoruutta, mutta rivistä poistuneiden runkopuolustajien peliminuuttien ja hyökkäysvastuun jyvittäminen tuoreille lupauksille ja mukavuusalueensa ulkopuolelle joutuville kokeneemmille peruspuolustajille sisältää riskinsä. Ainoastaan Morrisseyn sopeutumisesta kasvavaan vastuuseen voi olla jokseenkin varma.
Hyökkäys
Jetsin hyökkäys säilyi lähestulkoon muuttumattomana viime kaudesta, kun ainoastaan Brandon Tanev vaihtui Gabriel Bourqueen ja kevään vuokrapelaajaksi jäänyt Kevin Hayes jatkoi matkaansa muualle. Myös kesän tärkeimmät rajoitetut vapaat agentit Patrik Laine ja Kyle Connor saatiin kiinnitettyä jatkosopimuksiin, joskin viime tingassa.
Viime kauden erittäin tulivoimaisesti aloittanut Jets-hyökkäys hyytyi totaalisesti kevään edetessä, ja erityisesti tälle kasvot antoi pitkistä maalittomista putkista kärsinyt Laine. Tason laskeminen oli kuitenkin kollektiivista ja kosketti myös erinomaisiin pistelukemiin yltäneitä Mark Scheifelea ja Blake Wheeleriä, jotka myöskään eivät juuri pistetilejään kartuttaneet runkosarjan lopulla.
Hyökkäyksen runko on kuitenkin osoittanut iskukykynsä, eikä ole syytä epäillä, etteikö pitkän kesän aikana uudelleenorganisoitunut hyökkäyskalusto olisi löytänyt jälleen ratkaisuhanakkuutensa. Scheifele on edelleenkin liigan parhaita ykkössenttereitä, Wheeler puolestaan parhaita laitureita ja Connorin 66 tehopisteen kausikohtainen ennätyskin tulee olemaan paperia, mikäli hän vakiinnuttaa paikkansa osana tätä ketjukoostumusta heti kauden alusta lähtien.
Sen sijaan 30 ja 60 pisteen kausien välillä jojoillut Nikolaj Ehlers sekä kausien sisällä epätasaisuudesta kärsinyt Laine herättävät epäilyksiä. Heidän löytäessään oikean suoritustasonsa Jetsillä on käsissään eräs liigan parhaista yläketjujen paleteista, kun taas heidän taantuessaan kyseinen kokonaisuus ei kestä vertailua konferenssin ennakkosuosikkeihin.
Kokonaisuutena hyökkäys on erinomaisesti roolitettu ylempien ja alempien ketjujen kesken. Varsinkin laitahyökkääjien kohdalla syvyyttä on kiitettävästi. Keskushyökkääjäosasto on kelvollinen sekin ainakin ensimmäisen, kolmannen ja neljännen ketjun osalta, kun linjan täyttävät rooleihinsa erinomaisesti istuvat Scheifele, Adam Lowry ja Jack Roslovic.
Sen sijaan keskikaistan loistoa himmentää alavartalovamman takia toistaiseksi sivussa oleva kakkossentteri Bryan Little, jonka tilalla alaketjujen rooleissa meritoitunut Lowry on armotta liian suurissa saappaissa. Little ei hänkään ole tasoltaan aivan puhdas tulosyksikön sentteri, mutta siitäkin huolimatta hänen poissaolonsa näkyy varmasti Jetsin alkukauden otteissa.
Heikoista lenkeistään huolimatta Jets-hyökkäyksen kärki on todella terävä, ja hyökkäyksen syvyys pelastaa paljon, kun alempien ketjujen pelurit, kuten Mathieu Perreault ja Andrew Copp, kykenevät napsimaan prässäävän roolinsa toteuttamisen ohessa pisteitä tilaisuuden tarjoutuessa.
Keskeiset kehityskohteet viime kaudesta
Jets-ylivoima toimi läpi kauden varsin tehokkaasti, eikä Trouban korvautuminen Pionkilla ylivoiman viivamiehenä lähtökohtaisesti heikennä tätä lähtökohtaa: Pionk teki puolet 26 tehopisteestään ylivoimalla, mikä häviää Trouban vastaavalle saldolle vain viidellä pisteellä. Sen sijaan Pionkin kokonaisvaltainen anti on suurella varmuudella Trouban vastaavaa heikompaa.
Jetsin suurimmat selätettävät haasteet ovat kuitenkin tulosyksiköiden tasaisuuden löytäminen ja ennen kaikkea tiiviimmän puolustuspelin kehittäminen. Jetsin strategia on pitkälti perustunut siihen, että se käyttää maalipaikkansa ja ylivoimansa kovalla prosentilla hyväkseen ja antaa Hellebuyckin siivota ylihyökkäävän ja vuotavan viisikon jäljet.
Kuten kevään pudotuspeleissä nähtiin Bluesin tiiviin viisikon riisuessa Jetsin aseista, tämä kaava on viime kädessä kestämätön. Entisestään heikentyneen puolustajamateriaalin myötä tätä tiiviimmän viisikkopuolustuksen merkitystä ei voikaan ylikorostaa
Jets ei lukeudu tällä kaudella divisioonansa ennakkosuosikkeihin dramaattisesti heikentyneen puolustajamateriaalin vuoksi. Taistelee Keskisen divisioonan sijoista 4–5.