Nuoret Leijonat pelasi marraskuun alussa viimeisen harjoitusturnauksensa ennen nuorten MM-kisoja. Kausi on jo edennyt pitkälle ja maajoukkuenäytöt on nyt annettu. Samalla Vancouveriin matkaava kisajoukkue on viimeistään nyt hahmottunut.
Tässä artikkelissa Jatkoajan toimittajat Asko Huuki ja Miika Arponen keskustelevat kisoihin matkalla olevista pelaajista ja valitsevat samalla mielestään iskukykyisimmän joukkueen vuodenvaihteen karnevaaliin.
Luukkonen vai Lehtinen?
Asko Huuki: Nuorten MM-kisat lähestyvät ja alkukauden näytöt on nyt annettu. Alkaako kisajoukkue jo hahmottua?
Miika Arponen: Kyllähän se pikku hiljaa alkaa. Toki iso osa joukkueesta on ollut tiedossa jo lähes vuoden päivät, mutta viimeisetkin palaset alkavat nyt jo loksahdella kohdalleen.
Huuki: Aloitetaan joukkueen käsittely vaikka maalin suulta. Siellä lienee aika selvä tilanne ainakin kahden kärkivahdin osalta?
Arponen: Jo viime kauden kisajoukkueessa mukana olleet Ukko-Pekka Luukkonen ja Lassi Lehtinen ovat edelleen tämän ikäluokan kärkivahdit. Molemmat ovat kehittyneet, eikä taustalta ole tullut varteenotettavia haastajia. Kisavahtikaksikko lienee päävalmentaja Jussi Ahokkaankin papereissa ollut kirjoitettuna kuulakärkikynällä jo hyvissä ajoin.
Huuki: Tämä kaksikko on kyllä hurjasti muita vaihtoehtoja edellä. Ykkösvahdin valinta sen sijaan onkin kinkkisempi asia. Luukkonen oli Ahokkaan luottoratsu jo viime kisoissa ja hän on saanut vastuuta ja onnistumisia pienessä kaukalossa OHL:n puolella. Mutta toisaalta Luukkosen esitykset viime kisoissa olivat heikkoja ja hän pelaa kuitenkin vain juniorisarjassa. Tämän vuoksi ainakin minua kiinnostaisi nähdä, mihin Lukossa ykkösvahdin paikan kaapanneen Lehtisen rahkeet riittäisivät.
Arponen: Nimenomaan. Lehtinen on kehittynyt viime kaudesta hurjasti, ja pystyi varsinkin alkukaudesta luokattomasti pelanneen Lukko-puolustuksen takana silti pelaamaan hyvin. Voi hyvinkin olla, että valinta joukkueen varsinaisesta ykkösvahdista tehdään vasta kisoissa alkulohkovaiheen loppupuolella.
Kolmosvahdiksi onkin sitten jo muutama eri vaihtoehto. Kenet nostaisit tuohon usein vähäteltyyn rooliin?
Huuki: Tämä onkin vaikeampi kysymys, sillä mielestäni yksikään nimi ei nouse tämän kauden näyttöjen perusteella ylitse muiden. Mutta minulla on vahva tuntuma, että viime keväänä alle 18-vuotiaiden maailmanmestaruuden torjuneelle Justus Annuselle oltaisiin kaavailemassa kolmosvahdin roolia. Vai oletko asiasta eri mieltä?
Arponen: En ole aivan varma siitä, mihin koulukuntaan päävalmentaja Ahokas tässä kolmosvahdin valinnassa kuuluu. Jos hän haluaa hankkia kokemusta potentiaaliselle seuraavalle ykkösvahdille, on Annunen lähes itsestäänselvä valinta. Jos kolmosvahdiksi puolestaan halutaan kokeneempi maalivahti, voisi täksi kaudeksi Yhdysvaltain yliopistosarjaan siirtynyt espoolaiskasvatti Filip Lindberg olla varteenotettava vaihtoehto. Myös U20-ikäluokan maajoukkueissa ja haastajaryhmissä mukana olleet Jasper Patrikainen ja Jere Huhtamaa ovat mahdollisia vaihtoehtoja.
Huuki: Yliopistoveskareista Daniel Lebedeff on myös mielenkiintoinen vaihtoehto, mutta uskon kuitenkin Annusen valintaan.
Saako Suomi apua NHL:stä?
Huuki: Suomella on täysin poikkeuksellinen tilanne ja peräti kolme ikänsä puolesta kisoihin kelpaavaa suomalaispuolustajaa on päässyt pelaamaan NHL:ssä. Uskotko kenenkään olevan käytettävissä itse kisoissa?
Arponen: Uskoisin Miro Heiskasen ja Henri Jokiharjun olevan joka tapauksessa poissa Suomen muonavahvuudesta, molemmat ovat NHL-joukkueidensa runkopelaajia. Urho Vaakanaisen kohdalla tilanne on enemmän auki. Bruinsilla on kyllä historiaa NHL:n ja AHL:n välissä olleiden pelaajien päästämisestä kisoihin, joten sikäli Vaakanaiselle voi alkaa varovaisesti kisaroolia suunnitella.
Huuki: Uskon myös vahvasti Vaakanaisen kisamatkaan. Hän olisi Suomelle profiilivahvistus, jolle on kaupan päälle tullut tällä kaudella kokemusta pienestä askista. Pohjois-Amerikan puolelta nostaisin esille myös Kelowna Rocketsin riveissä WHL:ää pelaavan Lassi Thomsonin. Hän oli jo viime kaudella Ilveksen junioreissa erinomainen, ja tämän kauden lähes piste per ottelu tahti on sen luokan näyttö, että kisapaikan pitäisi olla itsestäänselvyys.
Arponen: En myöskään usko Thomsonin nimen perässä olevan Ahokkaan papereissa enää kysymysmerkkiä. Näiden kahden lisäksi puolustus tullee hyvin vahvasti kotimaan sarjoista. QMJHL:ssä pelaava Aleksi Anttalainen on teoriassa yksi vaihtoehto, mutta en usko hänen mahtuvan lopulliseen kisaryhmään.
Huuki: En minäkään. Euroopan sarjojen tarjoamat vaihtoehdot ovat niin hyviä, ettei joukkue jää kaipaamaan Anttalaista, vaikka hän alle 18-vuotiaissa kuuluikin Ahokkaan luottopelaajiin.
En kuitenkaan näe tilannetta, jossa miesten peleissä tulosta tehneet puolustajat jäisivät valitsematta. Ilman loukkaantumisia Oskari Laaksonen ja Mikko Kokkonen ovat käytännössä sadan prosentin varmuudella kisoissa.
Arponen: Ehdottomasti. Mainittujen lisäksi Liigassa vakiokokoonpanossa ovat alle 20-vuotiaista esiintyneet myös Anttoni Honka, Toni Utunen, Olli Kaskinen, Ville Heinola ja Kasperi Torikka. Tästä viisikosta paikka kisoissa auennee kolmelle tai neljälle pelaajalle, vai miten asian näet?
Huuki: Tässä asiassa näen itse asiassa vielä pari muuttujaa. Ennen kauden alkua olisin odottanut Eemeli Räsäsen saavan kisavalinnan, sillä hän olisi ase ylivoimalle, ja toisi omaan päähän ronskia äijämäisyyttä. En kuitenkaan uskaltaisi antaa roolia pelaajalle, joka on ollut kauden aikana pääosin loukkaantuneena, ja pelannut yhteensä kuusi peliä pienellä peliajalla. Vähän samaan rooliin ainakin oman pään osalta olisi tarjolla Mestiksessä vahvaa kautta pelannut Otto Latvala, jonka turnaus Tshekissä oli vahva.
Tästä palaankin liigapelaajiin. Mielestäni nämä kaksi ovat ainoat, jotka realistisesti kykevät sysäämään Liigassa pelaavia puolustajia pois kisakoneesta. Ville Heinolan esitykset Lukossa ovat olleet niin vahvoja, että näytöt riittänevät kisapaikkaan, mutta Anttoni Hongan suhteen en ole aivan varma. Uskaltaako Ahokas valita joukkueeseen peräti neljä varausikään tulevaa pelaajaa?
Arponen: Tässähän ajaudumme seuraavaksi roolituksen ihmeellisen maailmaan. Takalinjoille tarvitaan joka tapauksessa kiekollista osaamista Thomsonin ja Kokkosen lisäksi. Mainitusta liigaviisikosta Honka on hyökkäyssuuntaan selvästi käyttökelpoisin, joten hänelle kisapaikka voisi aueta ylivoimavastuun myötä. Myös Utunen ja Heinola ovat kiekkovarmoja pelaajia, vaikka eivät Hongan tapaan erityisen tehokkaita olekaan.
Jos olisin itse päättämässä kisoihin lähtevää seitsikkoa, mahtuisivat siihen Torikkaa lukuunottamatta kaikki Liigassa vakiopeliaikaa saaneet puolustajat sekä Thomson. Jos Vaakanainen saa Bostonista luvan lähteä Kanadan länsirannikolle maajoukkuehommiin, tiputtaa hän siinä tapauksessa Kaskisen pois joukkueesta.
Kliseisesti sanottuna ikä on vain numero. Pelaajan tason pitää olla se mikä ratkaisee.
Huuki: Utunen on ainakin varma kortti, joka kykenee pelaamaan sekä hyökkäävämpää että puolustavampaa roolia. Hongan valitsisin mukaan, mikäli tarjolla on roolia ylivoimalla. Mikäli ei ole, vaakakuppini kallistuisi ehkä jopa hivenen yllättäen Latvalan suuntaan.
Hyökkäyksessä jopa ylitarjontaa
Arponen: Hyökkäyksessä tilanne on sama kuin puolustuksessakin: useamman pelaajan kisamatkan osalta pallo on NHL-seuralla. Jesperi Kotkaniemi, Kristian Vesalainen ja Eeli Tolvanen kuuluvat tähän kategoriaan. Mitä sanot näiden pelaajien kisamatkojen todennäköisyyksistä?
Huuki: Kotkaniemellä on NHL:n puolella sen verran iso tontti hoidettavanaan, etten usko Montreal Canadiensin päästävän sentteriä kisoihin. Sen sijaan farmin puolella pelaavien Tolvasen ja Vesalaisen kohdalla pitäisin kisareissua hyvinkin todennäköisenä. Varsinkin, kun kisat pelataan Pohjois-Amerikan puolella.
Arponen: Olemme siis kutakuinkin samaa mieltä tässä asiassa. Uskaltanemme siis asettaa sekä Tolvasen että Vesalainen kisajoukkueeseemme, ellei Predatorsin tai Jetsin miehistössä satu loukkaantumissumaa juuri ikävästi kisojen alla.
Jos siirrämme katseet kohti kotimaan Liigaa, on siellä neljä ikäluokkaan sopivaa hyökkääjää iskenyt pisteitä yli puoli pistettä ottelua kohden. Lienemme yhtä mieltä myös siitä, että Aleksi Heponiemi, Rasmus Kupari, Kaapo Kakko ja Niklas Nordgren ovat kaikki mukana Vancouverin koneessa?
Huuki: Ehdottomasti. Varsinkin kolme ensiksi mainittua tulevat olemaan joukkueemme avainpelaajia ja Kuparille saatetaan asettaa peräti ykkössentterin virka. Kakkossentterin kohdalla onkin mielenkiintoista nähdä lopulliset valinnat. Ahokas peluutti Tshekin turnauksessa huippulupaavaa Kakkoa keskellä, mutta lopullisessa jengissä paikka löytynee kuitenkin laidalta. Ainakin itse uskon, että Kakko laitettiin kakkossentteriksi lähinnä Anton Lundellin loukkaantumisen takia.
Lundellin paikka on mielestäni ehdottomasti kisakoneessa. Nuorukainen pelaa 17-vuotiaana kokonaisvaltaisempaa peliä, kuin moni kokenut konkari. En epäröisi hetkeäkään roolittaa Lundellia puolustavampaan rooliin, vaikkei yläketjuissa roolia löytyisikään.
Arponen: Kärpissäkin samassa ketjussa pelaavat Kupari ja Heponiemi muodostavat niin toimivan tutkaparin, että heitä ei kannata erottaa kisoissakaan. Jos sijoitamme Kristian Vesalaisen heidän kanssaan ykkösketjuun, niin kakkosketjuun jäänevät silloin Kaapo Kakko ja Eeli Tolvanen, mutta kuka on se kolmas lenkki? Tähän tietenkin vaikuttaa myös se, pelaako Kakko ketjussa keskellä vai laidassa.
Huuki: Kakkosketjun koostumuksesta en ole aivan varma. Mainitsemani Lundell on vaihtoehto kakkosketjuun, samoin yliopistosarjoissa kovia tehoja tehnyt Aarne Talvitie olisi myös vaihtoehto. Talvitie on Ahokkaan luottopelaajia ja toimi tämän ikäluokan kapteenina alle 18-vuotiaiden MM-kisoissa, mutta mikäli Talvitie sijoitetaan kakkosketjuun, laittaisin Kakon keskelle.
Kakkosketjun paikkahan olisi ollut kuin nakutettu Joni Ikoselle, mutta ikävä loukkaantuminen estää hänen kisamatkansa.
Liigassa on jo mainittujen nimien jälkeenkin paljon hyviä vaihtoehtoja, ja joitain päteviä pelaajia joudutaan väkisinkin pudottamaan kisoista. Tässä päästäänkin suurempaan pohdiskelun paikkaan. Viime vuonna Ahokas roolitti joukkuetta todella paljon. Roolitus vaikuttaa viimeisten paikkojen valintaan suuresti, mutta voiko roolitus kuitenkaan pudottaa esimerkiksi Jesse Ylöstä tai Linus Nymania joukkueen ulkopuolelle?
Arponen: Roolituskysymys on hyvin mielenkiintoinen. Rakennetaanko joukkueseen kaksi hyökkäävää ja kaksi puolustavaa ketjua, vai kolme hyökkäävää ja yksi puolustava ketju? Kanadamaiseen neljään hyökkäävään ketjuun en Ahokkaan kohdalla usko.
Jos mennään kolmella hyökkäävällä ketjulla, mahtuvat Ylönen ja Nyman suurella todennäköisyydellä mukaan kakkos- ja kolmosvitjoihin. Jos taas joukkueeseen halutaan kaksi puolustavampaa yksikköä, tilaa näille pelaajille ei välttämättä ole.
Huuki: Mahtuuko Kristian Tanus mukaan?
Arponen: Taitojensa puolesta voisi hyvin mahtua, mutta pelipaikat saattavat loppua kesken. Sentterin paikalle on nyt jo tarjolla Kupari, Lundell, mahdollisesti Talvitie, ja Kakkokin on mukana sekoittamassa sitä soppaa. Puolustavassa roolissa Tanus ei ole omimmillaan, joten en antaisi kovin suurta todennäköisyyttä hänen kisareissulleen. Puolustaviksi senttereiksi on kuitenkin tarjolla roolissa kokeneempia kavereita kuten Santeri Virtanen tai Samuli Vainionpää.
Huuki: Tähän uskon itsekin. Tanus on tehnyt todella kovat tehot Mestiksessä, mutta ilman loukkaantumisia en löydä hänelle millään sopivaa tonttia. Mainitsemistasi nimistä Virtanen lieneekin alempiin ketjuihin huomattavasti luontevampi vaihtoehto, hän on pääikäluokkaa ja taustalla on erittäin hyvät alle 18-vuotiaiden MM-kilpailut parin vuoden takaa.
Näen myös Aleksi Klemetin kohdalla saman ongelman kuin Tanuksella. Taidot riittäisivät ja roolia on tullut Liigassakin, mutta en löydä hänelle sopivaa ruutua. Uskonkin, että ne viimeiset pari paikkaa nappaavat sellaiset pääikäluokan pelaajat, jotka sopivat paremmin puolustavimpiin rooleihin.
Arponen: Nimenomaan näin. Sen myötä vahvoilla ovatkin jo mainittujen Virtasen ja Vainionpään lisäksi esimerkiksi Teemu Engberg ja Sami Moilanen.
Huuki: Kyllä. Mielenkiintoista, että mainitsit kyseiset nimet. Juuri Engberg ja Moilanen olivat hahmotelmassani nelosketjun roolipelaajina. Moilanenhan oli jo viime vuonna MM-leirillä, mutta ei vielä silloin mahtunut mukaan. Mutta eiköhän nyt ole paikka auki nelosketjun energiahyökkääjäksi. Lauri Pajuniemi olisi myös erinomainen vaihtoehto tähän rooliin, mutta voi olla, että nämäkin kisat jäävät loukkaantumisen vuoksi väliin.
Tämä tarkoittaa joka tapauksessa sitä, että monia hyviä pelaajia jää valitsematta. Mitä ajatuksia herättää se, että vaikkapa Otto Kivenmäen, Valtteri Puustisen ja Lenni Killisen kaltaiset pelimiehet jäävät rannalle?
Arponen: Kuten tässä on jo useampana vuonna ollut tapana, on tämänkin ikäluokan taso Suomessa suhteellisen laaja. Hyviä pelaajia jää väkisinkin kisajoukkueen ulkopuolelle. Erityisesti kärkipelaajien taakse niin sanottuun secondary scoring -rooliin on tunkua enemmän kuin on paikkoja.
Huuki: Voiko tästä päätellä Suomella olevan hyvät mitalisaumat? Siitä huolimatta ettei Pohjois-Amerikan reissut ole perinteisesti olleet mitään mitalisadetta?
Arponen: Mitalisaumojen suuruus liittyy hyvin vahvasti Pohjois-Amerikan apujen mukaansaamiseen. He olisivat kuitenkin kaikki avainpelaajia tässä joukkueessa. Mutta mahdollisuudet mitaliin ovat olemassa kaikissa skenaarioissa, se on selvää.
Jatkoajan valinnat nuorten MM-kisoihin
Maalivahdit:
Justus Annunen
Lassi Lehtinen
Ukko-Pekka Luukkonen
Puolustajat:
Ville Heinola
Anttoni Honka
Mikko Kokkonen
Oskari Laaksonen
Lassi Thomson
Toni Utunen
Urho Vaakanainen
Hyökkääjät:
Teemu Engberg
Aleksi Heponiemi
Kaapo Kakko
Rasmus Kupari
Anton Lundell
Sami Moilanen
Niklas Nordgren
Linus Nyman
Aarne Talvitie
Eeli Tolvanen
Kristian Vesalainen
Santeri Virtanen
Jesse Ylönen
