Elmo Aittola: Antti Pennanen olisi parempi valmentaja Kärpille kuin Mikko Manner olisi HPK:lle

LIIGA / Artikkeli
Kärpät on ennakkosuosikki mestariksi.
Kuva © Saimi Airaksinen

Kauan, kauan sitten kaudella 2016–2017 suomalaisen jääkiekkoilun 2000-luvun dynastia
Oulun Kärpät kompuroi läpi runkosarjan ja lähti puhtaasti lauluun sääleissä.

Organisaatiosta kuulunut puhallus kuului Ahvenanmaalle saakka, ja hinnan kaudesta maksoi vastuuvalmentaja Kai Suikkanen. Todellisuudessa läpi kauden ohjaimia oli annettu enemmän kakkosvalmentaja Mikko Mannerille, joka olisi ollut ainoa oikea valmentaja valmentamaan Lauri Marjamäen jälkeen Kärppiä. Tavat, toiminta sekä sosiaaliset verkostot organisaatiossa oli rakennettu sellaisella tavalla, että ulkopuolisen vaikkakin oululaisen Suikkasen tuominen orkesterin johtoon oli sulaa veren kaivamista nenästä. Suikkanen oli kotona vain lomalla, ilman saumoja onnistua.

Pikakelataan vuosi eteenpäin, viime kevääseen. Kärpät on Suomen Mestari ja Manner sen ryhmän kiisaton johtaja, hänen asemansa Oulun Kärpissä on täysin kiistaton ja hänellä on selkeä asema maajoukkuevalmentajana. Vuosi sitten Kärpät oli läpi pelaajiston nälkäinen ryhmä eteenpäin pyrkiviä pelaajia höystettynä kokeineilla oululaisilla, joille Kärpät ja voittaminen on tärkeää. Kärppien mestaruus tuli tavalla, joka ei jättänyt mitään jatkokysymyksiä. Se oli vakuuttava, moninkerroin vakuuttavampi kuin Mannerin oppi-isän Lauri Marjamäen mestaruudet. Marjamäen aikana voitetut mestaruudet ratkesivat pienimmällä mahdollisella erolla, seitsemännessä osaottelussa jatkoajalla.

Olipa kerran HPK

Kauan, kauan sitten kaudella 2016–2017 suomalaisen liigajääkiekkoilun pronssisin kerho aloitti pendoliinomaisen muodonmuutoksen. Lopputuloksena oli Kerhon paluu pudotuspeleihin kahden vuoden tauon jälkeen ja runkosarjassa lähes sensaatiomainen viides sija.
Seuraavaksi kaudeksi nälkä kasvoi syödessä, ja menestyksestä huumaantuneena päävalmentaja Antti Pennanen otti liikaa harteilleen myös pelaajarekrtytoinnista. Fokus katosi jään tason toiminnasta. Lopputuloksena oli nousukauden surkuhupaisa lässähtäminen. Se, mikä tekee urheilusta hienoa, on että pian saa kokeilla uudelleen.

Kerho laittoi kerralla oman urheiluorganisaationsa kuntoon palkkaamalla Mika Toivolan urheilutoimenjohtaksi tuomaan punaisen langan ja viemään murheen pois. Valmennus pääsi keskittymään valmentamiseen.

Pelaajien ja pelinkehittäjänä Pennanen on kasvanut Suomen tämän hetken kärkiosaajaksi. Varsinkin jäällä tapahtuvassa harjoittelukulttuurissa Liigassa Pennasen haastaa tällä hetkellä ainoastaan Manner. Jos joku kysyy, millä mittarilla näitä voi mitata, vastaus on, että sillä, miten pelaajien peli paranee. Kerhon pelaajien peli on parantunut toistuvasti.

Koska Pennanen on Mestiksessä valmentanut Jukureiden kaltaista suurseuraa(Mestiksessä), hän pystyisi valmentamaan Kärppiä kiistatta vähintään samalla tasolla, ellei jopa ylivoimaisemmin, kuin Manner. Vastaavasti: olisiko Manner vienyt samassa ajassa HPK:n finaaleihin asti? Kysymys on täynnä oletuksia ja vastaus on paljon epämäärisempi arvaus, mutta arvaisin, ettei olisi.

Muistetaan myös, ettei kun puhutaan valmentajista sukunimillä, tarkoitetaan heidän valmennusryhmiään. Kysymys on molemmilla kokonaisuudesta, joille nämä herrat antavat kasvonsa. Pennasen ryhmä tekee kovempaa tulosta.

Emil Larmi vastaan Veini Vehviläinen

Kaksi kaksikymppisten maailmanmestaria vastakkain. Toinen sai kultamitallinsa maskottina ja toisesta Jukka Jalonen yritti väkisin vääntää ykkösmaalivahtia, kunnes oli pakotettu vaihtamaan viimeisellä hetkellä. Maalivahti, joka tässä ottelusarjassa ei ole omalla tasollaan, hänen joukkueensa häviää tämän sarjan. Kaiken analysoinnin voi aloittaa ja lopettaa siihen, mikäli näiden kahden välisessä suorittamisessa syntyy selkeitä eroja. Paremmin torjuvan maalivahdin joukkue voittaa.

Puolustajat

Kerhon tarinan ehkä suurin hahmo löytyy pakin paikalta, välihyökkääjä/katujätkä Petteri Nikkilä, joka on painanut pudotuspelikevään yli tehopiste per ottelu -tasolla. 26-vuotias Nikkilä on aina ollut erittäin kovaluonteinen peluri, mutta on vihdoin tämän kauden aikana herännyt kilpailemaan tasolla, jota pallopelilahjakkuudelta oli vuosia odotettu. Nikkilä on Kerhon tärkein yksittäinen pelaaja, joka myös toivottavasti nähdään kevään MM-kisoissa.

Arto Laatikainen pelaa todella upeaa kautta. Vaikean viime kauden perusteella oli jo viimeinen valssi ladattu Spotifysta soittolistalle, mutta kokenut suorittaja on löytänyt uuden kevään Kerhosta. Kokonaisvaltaisesti Niklas Friman pelaa upeaa kevättä yhdessä Jesper Lindgrenin kanssa. Niclas Almari on täyttänyt hyvin paikkansa, mutta perinteinen vasarapari Niemeläinen–Karjalainen tarvitsee apua peluutukselta Kärppiä vastaan. Manner esikuntineen tulee kyttämään kaksikkoa kentälle.

Kärppien puolustuksessa kukaan ei ole tehopisteissä ylisuorittanut. Tuloksen teko on ollut hyvin pitkälti Teemu Kivihalmeen kannettavana. Kokenut Shaun Heshka on avustanut parhaansa mukaan, mutta muilta osin pakiston tuloksellinen taso on tippunut runkosarjasta huomattavasti. Pitkälti suurin syy tässä yhtälössä on ollut se, että Kärpät on lyönyt peliään tiivimpään pakettiin ja esimerkiksi puolustajien nousuja on nähty vähemmän.

Kivihalme on yksi niistä pelaajista, joilla on lupa painaa 60 metriä ylös ja alas, mutta viimeisessä pelissä HIFK:takin vastaan hänellekin oli käsijarrua löyty päälle. Runkosarjassa yhteensä 25 maalia iskenyt kolmikko Ohtamaa-Kukkonen-Hakanpää ei ole toistaiseksi osunut kertaakaan pudotuspeleissä.

Hyökkäys

Molempien joukkueiden hyökkäyksien kärjet ovat yhtä teräviä, mutta Kärpät on ehkä muutaman yksilön laajempi ratkaisupotentiaaliltaan.

Ainakin itse miellän Kerhon keskushyökkääjäosaston vahvemmaksi, jos käytetään mittarina vain pudotuspelejä. Kolmikko Paajanen-Leino-Lucenius on rehdisti taputellut useita otteluita pois, kun taas Filip Riskaa vastaan kukaan ei halua pelata.

Kärppien laitahyökkääjäosasto on aavistuksen leveämpi ja sillä on mahdollisuuksia kierrättää pelaajia enemmän. Suurimmat erot syntyvätkin niin sanotulla santapaperiosastolla, joka Kärpillä on selkeästi laajempi sekä rutinoituneempi. Kärpillä on laittaa kehiin valtakunnan parhaat alakenttienjyrät Jari Saillio sekä Otto Karvinen tai/ja vaikkapa ajokoiraroolia tällä hetkellä vetävä vinttikoira Jasper Lindsten, joka on Liigan parhaita riistopelaajia.

Kerhon kärjen on pystyttävä tekemään tulosta vahvaakin vastakkain peluutustakin vastaan, kun taas Kärpillä riittää tulokseen tekoon varmasti joku kentälle pyrkivistä kentistä.

Miten käy?

Molemmat päävalmentajat esikuntineen ovat käyttäneet hirmuisen määrän aikaa toistensa pelin analysoimiseen sekä pelaajista heikkouksien etsimiseen. Kilpailu pelivälineen hallinnasta on molempien valmennuksien ykkösjuttu. Molemmat haluavat saada kiekon
ja sitä kautta rytmin hallintaansa.

Tässä tuleekin ensimmäinen juju. Pennasen Jukureilla oli tapana luovuttaa kiekkoa tälläisissä tilanteissa pudotuspeleissä ja odottaa rauhassa vastustajan virheitä, vastaavasti Kärpät keskittyi edellisissä kahdessa ottelussaan pelaamaan kaikki pelitilanteet puolustuksen kautta.

Yksi kysymys on se, onko kauden pituudella mitään merkitystä. Kerholla kausi on kestänyt kuusi viikkoa pidempään kuin mestaruusjuhlissa vuosi sitten maritoituneella Kärpillä. Onko perustat rakennettu vahvemmin vai alkaako toukokuun lähestyessä henkinen väsy iskemään?

Suomen mestaruuden voittaa joukkue, jonka maalivahti on parempi ja jonka kolmannesta ja neljännestä kentällisestä löytyy enemmän ratkaisijoita. Tällä matematiikalla Kärpät voittaa SM-kullan kuudessa ottelussa.

Jotta Kerho voittaisi mestaruuden, on sen pystyttävä ryöstämään jompikumpi kahdesta ensimmäisestä ottelusta Oulussa. Se olisi shokkihoitoa ja yllyttäisi myös oranssimyrsky ritariareenalla.

Ken heistä sitten on kaikkein kaunein? Oikea vastaus on peli.

ps. Viimeksi, kun HPK pelasi Liigan finaaleissa, Elmo Aittola voitti jääkiekon Suomen mestaruuden.

» Lähetä palautetta toimitukselle