94-95 – Tähtisadetta Turussa

MESTIS / Artikkeli
Tulevasta NHL-lakosta supistiin kymmenen vuotta sitten pitkään ja hartaasti, mutta divarissakin alkoi tapahtua jo ennen juhannusta, kun konkurssiin menneille Kärpille ja JoKP:lle alettiin etsiä korvaajia. Pelillisesti suurinta herkkua kauden aikana tarjosivat lähes ylivoimaiset Idän Jättiläiset, naapurilleen rajua kiusaa tehnyt KooKoo sekä Kiekko-67:n riveissä divariyleisölle esittäytyneet turkulaiset lahjakkuudet. Tienestien perässä juosseiden taala-ammattilaisten sijasta divarissa sattiin nautiskella useammastakin tulevaisuuden tähdestä, sillä heinäkuussa peräti kuusi Kiekon pelaajaa sai kuulla nimensä kaikuvan Edmontonin varaustilaisuudessa.

Joukkueet (1.-12.): SaiPa, KooKoo, K-67, Hermes, SaPKo, Haukat, FoPS, Reipas, KooVee, Junkkarit, K-Kissat, Ketterä

Ottelumäärä: 46

Jääkiekkoliiton liittohallitus pudotti kesäkuun toinen päivä konkurssiseurat Kärpät ja JoKP:n kakkosdivariin. Joensuussa velkaa oli ehditty haalia jo 12 miljoonaa markkaa, Oulussakin puolet tästä. Ykkösdivariin vapautuneita paikkoja tarjottiin Järvenpään Haukoille ja Tampereen KooVeelle, joille annettiin kesäkuun puoleen väliin asti aikaa selvittää mahdollisuutensa. Parin viikon miettimisen jälkeen kevään karsintasarjassa neljänneksi ja viidenneksi jääneet joukkueet ilmoittivat vastaanottavansa paikat.

Edellisen vuoden marraskuussa kenraalimajuri Ilkka Hollon muodostama yhden miehen työryhmä oli esittänyt selvityksensä liigan ja divarin sarjauudistuksesta. Liigaan mies ei paljoakaan muutoksia ehdottanut, eikä nähnyt tarpeellisena sen sulkemista. Ykkösdivisioonan Hollo visioi kahdessa lohkossa pelattavaksi 16 joukkueen sarjaksi. Tämä kausi kamppailtiin kuitenkin vielä lähes yhtä sekavalla sarjajärjestelmällä kuin edellisetkin vuodet. Fazer Hockey League –nimen saanut sarja jakaantui taas runko-, loppu-, nousu- ja karsintasarjaan, joissa ensi kauden joukkuemäärää nostettiin neljällä joukkueella.

SaiPan ja KooKoon taistoa

Alkusarjan paras joukkue oli sarjaan ylivoimaisena suursuosikkina lähtenyt SaiPa. Joukkue oli selvinnyt siirtomarkkinoilta voittajana. Valmennus jatkoi samana ja menetyksiin kirjattiin vain muutama kokeneempi pelimies: puolustajat Ossi Lairi, Harri Pesu ja Esa Juhantila, hyökkääjät Jouko Viljakainen (Ketterä) ja entiseksi lupaukseksi jäänyt Tero Toivola, jonka ura jatkui Mäntän Kiekko-Pojissa. Hankinnat olivat kuitenkin menetyksiä kovempia. Puolustukseen tulivat Kai Tervonen HIFK.stä sekä viiden KalPassa ja KooKoossa vietetyn liigavuoden jälkeen Lappeenrantaan palannut Vesa Ruotsalainen, jolla oli liigakokemusta yli kolmensadan ottelun verran. Duunarina porukkaan liittyi edellisen kauden JYP:ssä kiekkoillut kokenut Marko Ek ja taitoa hyökkäykseen toi Jonas Hemming. Joensuussa loistanut Hemming liittyi lappeenrantalaisten vahvuuteen sarjan jo startattua, mutta pääsi rytmiin nopeasti ja iski SaiPalle 15 maalia.

Lappeenrantalaiset keräsivät 28 ottelusta 40 pistettä. Hyökkäysvoimaa SaiPasta löytyi kolmesta ketjusta.
Huippuvireisen Ari Santasen (21+29) johdolla SaiPan hyökkäys oli sarjan toiseksi tehokkain 145 tehdyllä maalillaan. Jussi Markkasen loisto-otteet turhauttivat nekin monia vastustajia, eikä SaiPan verkkoon tehtykäkään syksyn aikana kuin 78 maalia. Kisapuistossa kotiyleisö joutui koko syksyn aikana pettymään vain kahdesti. SaiPa menetti ainoat pisteensä kotonaan juuri sen pahimmalle viholliselle, KooKoolle, joka lähti joulutauolle vain kaksi pistettä Ilkka Kaarnan ja Reijo Mansikan valmentaman SaiPan perässä. Kärkikaksikon keskinäisistä neljästä kohtaamisesta alkusarjassa KooKoo voitti kaikkiaan kolme – kaikki neljä olivat tasaisia pelejä, sillä voitot irtosivat yhden maalin turvin.

Kotkasta Kouvolaan palannut Timo Turunen korvasi valmentajana KooKoon edellisellä kaudella kuiville hinanneen Anatoli Bogdanovin. Turunen, jonka aisaparina toimi vielä edellisenä talvena Titaaneissa puolustanut Jukka Virtanen, sai olla syksyn suoritukseen erittäin tyytyväinen. KalPaan pestin saanut Bogdanov oli vienyt mukanaan nuoren ja lupaavan kouvolalaispuolustaja Jarno Kultasen ja kesävirtaukset olivat vieneet Kouvolasta miehiä enemmänkin. Yhteensä joukkue menetti kesän aikana kuusi puolustajaa ja yhdeksästä parhaasta pistemiehestään kuusi nimeä. Kultasen lisäksi maalitykki Mika Kannisto (HPK), maalivahti Pasi Engman (HPK), lupaava Timo Nurmberg (Tappara) ja puolustaja Jarkko Glad (Ilves) siirtyivät liigaan. Tehopakki Sergei Karpov palasi Venäjälle, konkarihyökkääjä Anssi Melametsä pisti hokkarit naulaan, puolustaja Mikko Outinen siirtyi Imatralle ja hyökkääjä Mika Soimakallio Kokkolaan.

Uusista miehistä nimekkäin oli Junkkareista siirtynyt kiertolaishyökkääjä Harri Niukkanen, joka oli pelannut kouvolalaisten riveissä joukkueen liigakausina. Hyvät meriitit oli myös laitahyökkääjä Jyrki Poikolaisella, joka oli ollut Reippaan liigajoukkueen kolmanneksi paras pistemies edellisellä kaudella. Muita uusia KooKoo-hyökkääjiä olivat Arto Miettinen (Jokerit-A), Janne Korpela (SaPKo) ja Kotkasta palannut Ari Pelli. Puolustuksen aukkoja saapuivat puolestaan paikkaamaan Junkkareissa pelannut KalPan Petteri Leskinen, Pellin tavoin Titaaneista paluumuuttanut Timo Liila sekä latvialaiskaksikko Normuds Sejejs – Konstantin Grigorijevs. Latvialaiset olivat pelanneet samassa Riikan joukkueessa sekä edustaneet myös maataan arvokisoissa. Sejejs osoittautuikin oivaksi vahvistukseksi, kun taas Grigorijevsin pelit jäivät neljään (1+1). Kouvolalaiset eivät SaiPan kaltaisiin maalilukemiin päässeet, mutta syksyn maaliero oli kuitenkin sekin sarjan toiseksi paras: 121-87. Pelaajista tärkein oli Kouvolassa jatkanut keskushyökkääjä Mikko Laaksonen, joka ainoana KooKoolaisista ylsi yli piste per peli –tahtiin.

Dufva tiivistää savolaisten alakerran

Aivan iskuetäisyydellä kärkikaksikosta tauolle lähti myös 35 pistettä kerännyt SaPKo. Myös Savossa keäs oli alkanut uuden valmentajan etsimisellä. Sergei Grishinsthovin siirryttyä Lahteen otti Pallokerhon peräsimestä otteen jyväskyläläinen Risto Dufva. Odotukset Pallokerhon suhteet eivät olleet kovin korkealla, vaikka seura olikin edellisenä talvena palannut menestyksekkäästi sarjaan. Varsinkin peräpäässä menetykset olivat kovia: puolustajista Santeri Immonen ja Antti Taskinen siirtyivät sarjanousija-Haukkojen riveihin, Antti Tirkkonen Junkkareihin ja Tommi Pihlava Hermekseen, sarjan parhaisiin vahteihin kuulunut Sami Lehtinen taas jatkoi valmentajan matkassa Lahteen. Hyökkäyksen laskeskeltiin taas olevan joukkueen valttikortti, sillä tehopelaajistaan se oli menettänyt vain Janne Korpelan.

Pelaajaurallaan maalivahtina pelannut Dufva sai kuitenkin joukkueen peräpään toimimaan huomattavasti odotettua paremmin. Dufva toi mukanaan Savoon kaksi edellistä kautta JYP:ssä torjuneen Marko Leinosen, joka oli alkusarjan paras maalivahti. SaPKo päästikin vähiten maaleja alkusarjassa. Kun vielä kauden kuuden pelin maaliputkella aloittanut Tommi Turunen oli ratkaisijana kadehdittavan hyvä, ei Savonlinnassa ollut hätäpäivää. Turuselle tukea antoivat tehokkaat hankinnat Toni Koivunen (Reipas) ja Mika Nyqvist (K-Kissat). Puolustuksessa yllättävän suuren roolin anasti Jukka-Pekka Laamanen. Dufva nosti vasta 18-vuotiaan pakin edustusrinkiin, ja kauden edetessä nuorukainen olikin jo joukkueen ykköspuolustajia. Muita uusia pelaajia SaPKossa olivat JYP:n A-nuorista siirtynyt puolustaja Jori Halonen, Ikurin Vireestä tullut hyökkääjä Janne Vainio sekä parikymppiset puolustajat J-P Karvonen ja Kaitsu Härkönen. SaPKo väänsi tasaisia pelejä edukseen hyvällä prosentilla. Sen maaliero syksystä oli 97-70, eikä se hävinnyt kotonaan kuin kerran KooKoolle.

Kiekko-67:n kohdalla puolestaan odotuksia oli enemmänkin. Turkulaisia tituleerattiin ennen kauden alkua SaiPan kovimmaksi – ja ainoaksi – haastajaksi. Nuori joukkue jäi kuitenkin jo alkusarjassa kärjen vauhdista ja päätyi tasapisteisiin Hermeksen kanssa. Molemmat saivat kasaan 32 pistettä, Hermes maalierolla 124-98 ja K-67 lukemin 102-88. Turkulaisia edellisellä kaudella valmentanut Seppo Suoraniemi oli loikannut liigaan nousseen paikallisvastustaja TuTo:n puikkoihin, ja uutena miehenä K-67:n peräsimeen oli tarttunut edellisellä kaudella TPS:n A-nuoria valmentanut Vladimir Jursinov nuorempi.

Venäläinen panikin tuulemaan ja Kiekko-67 profiloitui entistä selvemmin TPS:n kasvattijoukkueeksi. Edelliskauden miehistöstä K-67:n riveihin jäi nuorennusleikkauksessa vain vajaat kymmenen peluria. Kokeneista miehistä Timo Nummelin siirtyi kakkosluotsiksi ja hyökkääjä Jukka Lappeteläinen Tanskaan. Sakari Palsolan ura jatkui Raumalla ja tehokkaimmista hyökkääjistä muualle siirtyivät myös Pekka Lehmus ja Sami Saarinen. Vielä suurempi remontti nähtiin peräpään osalta, sillä edelliskauden pakeista vain Mikko Sokka sai jatkaa joukkueessa puolustamistaan. Maalivahti Tuomo Räty taas siirtyi Kotkaan. Hyvä maalivahtipeli jatkui silti Turussa, kun joukkueen maalinsuulla vuorottelivat Fredrik Norrena ja Jani Hurme.

Turun ainoaksi divarijoukkueeksi jäänyt K-67 muodostui tällä kaudella täysin TPS:n omistamista nuorista pelureista. 1974-1977-syntyneiden ikäluokista joukkoon kuuluivat muun muassa Jani Kiviharju, A-P Berg, Vesa Lehtonen, Miika Elomo, Tom Koivisto, Simo Rouvali, Tomi Kallio ja Sami Salo. Emäseura käytti divaria myös uusien pelaajien talon tavoille opettamiseen sekä konkarien herättelyyn; esimerkiksi Oulusta hankittu nuori Hannes Hyvönen aloitti K-67:n paidassa, ja kauden aikana joukkueessa kävi kääntymässä myös Vjatseslav Fandulin ja Toni Sihvosen kaltaisia kokeneempia kavereita. Joukkueessa pelasi myös toinen Sihvosen veljeksistä, edellisenä talvena pinnoja Ketterälle takonut Petteri.

Kokkolassa Jari Helteen oli puolestaan kesällä korvannut seuran vuotta aiemmin divariin nostanut Olli Hietanen, joka tosin syrjäytettiin henkilökohtaisten ongelmien johdosta. Velkainen Hermes aloitti kauden kotimaisin voimin, sillä tehopakki Aleksander Fatkullin matkasi Helteen mukana Kotkaan ja maalivahti Oldrich Svoboda palasi kotimaahansa. Titaaneihin matkasivat myös hyökkääjät Arto Ylisaari ja Pasi Sinikunnas. Tehomiehistä Kent Vesterlund palasi KalPaan ja menetyksiä olivat myös kokeneet Sami Ruusunen, Juha Pajuoja ja J-P Annala.

Hermeksen hyökkäyspään hankinnat olivat seuran niukasta taloustilanteesta melko kovia: Pasi Kangas (Ilves-A), Marko Lapinkoski (Kärpät), Mika Soimakallio (KooKoo), Teemu Kahvakka (JYP), Jarno Levonen (Ässät) ja Jani Rautio (Junkkarit). Puolustuksen kärkinimeksi pestattiin JoKP:n Kai Ahlroth ja vahvistuksina myös K-67:n Rafael Eerola sekä SaPKon Tommi Pihlava. Ässien Nemo Nokkosmäkikin käväisi Kokkolassa ja jo syyskuun lopussa joukkueen riveihin liittyi vielä kokenut venäläispuolustaja Vener Safin. Maalille palasi edelliskauden rapakon takana viettänyt Tommi Hietala, joka osoittautui yhdeksi sarjan parhaimmista maalivahdeista.

Divari ilman Helkearoa?

Alkusarjan maaliahnein joukkue oli – ilman kakkoskoutsiksi siirtynyttä Mika Helkearoakin – 154 maalia mättänyt FoPS. Forssalaisten niskaan ei juurikaan menestyspaineita kasailtu ennen kauden alkua, vaikka muuttuvuus olikin ollut melko vähäistä. Kaksi edellistä kautta olivat olleet varsin vaikeita, eikä valmistelut tähänkään kauteen tuoneet juurikaan uskoa parempaan tulevaisuuteen. Vahvistuksia olivat vain hyökkääjä Tommi Vali ja puolustaja Samuli Kivelä, jotka palasivat Forssaan kevään HPK-visiitiltään. Tosin; ei lähtijöitäkään nin hirveästi ollut: Helkearon lisäksi tärkeistä pelaajista vain Mihail Korshunov (Ketterä) ja puolustajat Kim Vähänen ja Miikka Ruokonen (KalPa). Lisäksi FoPS ja HPK tiivistivät yhteistyötään täksi kaudella merkittävästi. Niinpä jo syksyn aikana Palloseuran paidan pukivat keikkamiehinä ylleen muun muassa seitsemässä pelissä viisi maalia iskenyt Toni Mäkiaho, Mika Puhakka, Igor Boldin ja maalivahti Petri Engman.

Lähtijät paikattiin taas lähinnä omilla junnuilla ja joukkuetta 12 vuotta palvelleelle koutsi Timo Sutiselle jouduttiin etsimään korvaajaa vielä kesäkuukausinakin. Pekka Laukkasen johdolla jumbosijoille ennustettu joukkue ylsi kuitenkin komeasti kuudenneksi. Punavalot soivat Palloseuran peleissä valmentajanvaihdoksesta huolimatta tuttuun tapaan molemmissa päissä. Tommi Vali juoni maalipaikkoja Jarkko Aaltoselle Pasi Vuorelalle kuin liukuhihnalta. Haukat kaatuikin syksyn aikana mukavin luvuin 11-7 ja 12-2 ja Karhu-Kissatkin joutui taipumaan tulokseen 11-3, mutta takkiin tuli esimerkiksi KooKoolta lukemin 10-4. Omiin menikin syksyn aikana huomattavasti enemmän maaleja kuin parhailla joukkueilla, 120. Eroa ailahdelleesti pelanneiden forssalaisten ja kärki-SaiPan välillä oli kuitenkin vain kymmenen pistettä.

Hivenen enemmän kärjestä jäi uusien joukkueiden kaksikko: liigasta pudonnut Reipas sekä Kärppiä ja JoKP:ia paikkaamaan nostettu Järvenpään Haukat. Kauden kynnyksellä puheenjohtajalleen, joka oli paljastanut lehtijutussa mm. seuran maksamia pelaajapalkkiota, potkut antanut Reipas sai kasaan 27 pistettä ja Haukat yhden vähemmän. Lahtelaisten maaliero oli 96-123 ja järvenpääläisten 93-119. Reippaan ykkösvalmentajana toimi edelliskaudella SaPKoa luotsannut Sergei Grishintsov. Kakkosvalmentajana jatkoi ensin Kari Mäkitalo. Hän siirtyi kuitenkin alkusyksystä Norjaan, jolloin paikalle astui pitkän pelaajauran lahtelaisseuroissa urakoinut Erkki Laine.

Kovin montaa kovan luokan pelimiestä ei Lahteen putoamisen jälkeen jäänyt, vaikka nuorisokaartiaan Reipas ei kokonaan menettänytkään. Pasi Nurmisen pariksi maalille tuli Lehtinen SaPKosta. Edellisekauden vahdeista Timo Hankela siirtyi Tampereelle ja Pekka Ilmivalta jäähdyttelemään paikallisen Mustangsin riveihin. Parhaimmista pistemiehistä Lahteen jäi vain Jari Multanen. Tommy Kiviaho (Ilves), Juha Nurminen (HIFK) ja Jari Kauppila (HPK) jatkoivat liigassa ja Poikolainen (KooKoo) sekä Koivunen (SaPKo) divarivastustajien paidoissa. Kokeneista pelaajista Erkki Mäkelä siirtyi Tanskaan ja Laine pani hokkarinsa naulaan. Nuori puolustajakolossi Sami Helenius matkasi rapakon taakse.

Kovin kummoisiin vahvistuksiin ei Lahdessa ollut varaa. Hyökkääjät Marko Lehti, Sami Kokko ja puolustaja Tony Grönroos tulivat Lahteen Kiekko-Espoon A-nuorista. Hyökkääjä Tero Jokinen siirtyi Diskoksesta ja lisäksi mukaan nostettiin runsaasti omia junnuja ja tehtiin parin matsin mittaisia lainasopimuksia liigaseurojen kanssa. Junioreista nostetuista pelaajista suurimpaan rooliin nousivat hyökkääjä Tomi-pekka Kolu sekä puolustajat Jussi-Antti Reimari ja Jussi Joensuu. Reipas sai divariin jalkeille yhden kovan kentän, mutta muuten nuori joukkue ei kovinkaan kaksinen ollut. Kauden alku antoi ehkä hivenen väärän kuvan joukkueen todellisesta iskukyvystä, sillä lahtelaiset aloittivat kautensa parilla voitolla.

Sen jälkeen alkoikin sitten tulla takkiin – ja pahasti. Marras-lokakuussa peräkkäiset pelit: KooVee-Reipas 10-2, Reipas-KooKoo 0-7 ja SaiPa-Reipas 10-2. Tuollaiset otteet eivät luonnollisestikaan kiinnostaneet liigakiekkoon jo tottuneita lahtelaisia, joten pelaajapalkkiot jäivät velkaisen joukkueen sisällä hyvin pieniksi. Pelaajien kanssa oli nimittäin sovittu, että palkkaa maksetaan vain niistä peleistä, joissa yleisöä on yli 1150. Tällaisia otteluita mahtui koko kauteen jotakuinkin kaksi.

Haukoilla yleisöä kävi yhä mukavasti, noin 985 per ottelu. Ari Kuisman komentama järvenpääläisryhmä oli uusiutunut nousun myötä melkoisesti. Maalivahdit Matti Lehmusmies ja Marc Moberg saivat joukkueessa jatkaa, kuten myös pari hyökkäyskentällistä, mutta puolustuskalusto pantiin täysin uuteen uskoon. Edelliskauden pakeista vain Kari Kauppinen ja Harri Salama jatkoivat. Virolaisvahvistus Gennadi Rozkovkin jatkoi kakkosdivarissa Nurmijärvellä.

Järvenpääläiset solmivat läheiset suhteet Jokereihin, minkä ansiosta Haukkojen paidan pukikin kauden aikana ylleen keikkaluontoisesti muun muassa Petri Varis, Kari Martikainen, Niko Halttunen, Rami Koivisto, maalivahti Marko Rantanen ja Mikko Konttila. Hyökkäystään joukkue vahvisti Karhu-Kissoista siirtyneillä Petri Aaltosella ja Timo Mäkisellä sekä Jokereissa yrittäneellä Mika Johanssonilla. Puolustuksen runkomiehiksi Järvenpäähän värvättiin SaPKossa pelanneet Santeri Immonen ja Antti Taskinen, Tero Aaltonen Kouvolasta, Tapio Karimies K-Kissoista ja Markku Ahola Junkkareista. Lisäksi Jokereiden A-nuorista mukaan nostettu Mika Niskanen osoittautui oivaksi divaripakiksi heti tulokaskaudellaan.

Konkurssihakemuksia ja talkoohenkeä

Viimeinen nelikko kamppaili viivaa ja toisiaan vastaan. Seuraavista neljästä joukkueesta kaksi sai jatkaa kauttaan divarin parhaimmiston kanssa, kahden saadessa passituksen noususarjaan. Pisimmät korret tarttuivat Junkkareiden ja KooVeen tassuihin. Kalajokilaiset sijoittuivat 23 pisteellään yhdeksännelle sijalle ja 20 pistettä riitti KooVeellekin karsintojen välttämiseen. Muusta porukasta erilleen joutuivat vain seitsemän voittoa syksyn aikana saalistaneet Karhu-Kissat (17p.) sekä Ketterä (16p.).

Edellisvuoden vahvistuksensa menettäneitä kalajokilaisia piti pinnalla joukkueessa jatkanut slovakkipuolustaja Robert Pukalovic (15+21), joka oli mukana joka kolmannessa joukkueen tekemässä maalissa. Pukalovicin maalit olivatkin tarpeen, sillä joukkue oli aiempiin kokoonpanoihinsa verrattuna montaa kovan luokan ratkaisijaa köyköisempi. Edellisen kauden tehokkain junkkari, Pukalovicin maanmies Jan Jasko, puolestaan ripusti kesän aikana luistimensa naulaan ja keskittyi valmentamaan joukkuetta. 18 maalia iskenyt Jari Pulliainen ja 16 osuman Kimmo Nurro siirtyivät KalPaan, 14 kertaa maalannut Mika Kupiainen palasi Joensuuhun ja 13 kassia heittänyt Harri Niukkanen Kouvolaan. Kaiken kaikkiaan joukkueessa pysyi samoja pelaajia vain yhden kentällisen verran.

Maaleissa mitattuna Junkkareiden menetykset olivat noin kaksi kolmasosaa, joten etukäteisarveluissa seura sijoitettiin taulukon häntäpäähän. Joukkue päästikin toiseksi eniten maaleja (140) alkusarjassa, mutta myös iski syksyllä viidenneksi eniten maaleja (107). Uusia pelaajia tämän kauden joukkueessa olivat Kärpistä siirtyneet Jussi Polvi, Sami Alalauri ja Risto Ottavainen. Mika Ritoniemi siirtyi Kalajoelle Ikurin Vireen paidasta, Markku Takala Espoosta ja puolustaja Antti Tirkkonen SaPKosta. Yhteistyö KalPan kanssa toi länsirannikolle muun muassa Olli Tarhosen, Pasi Unkurin ja kesken syksyn myös Mikko Tavin. Uusia kavereita olivat myös kokenut slovakkihyökkääjä Jozef Pethö sekä porilaisjuniori Kari Syväsalmi. Vain seitsemän kertaa osunut Takala oli alkusarjassa pienoinen pettymys, sen sijaan Ritoniemi yllätti 16 osumallaan. Olli Tarhonen puolestaan ehti iskeä kymmenessä pelissään pisteet 10+5.

Joukkueen taloudellinen tilanne ei kovin kehuttava ollut vieläkään, vaikkei Kalajoella kesällä tehtykään yhtä uhkarohkeita satsauksia kuin aiempina kausina. Jo lokakuun lopussa joukkue tarvitsi Fazer-liigalta pikaista rahallista apua. Kaikkia palkkoja ja maksuja ei siitäkään huolimatta pystytty hoitamaan sovitulla tavalla. Konkurssi oli muutamaankin otteeseen hyvin lähellä. Edelliskauden koutsin Antero Kivelän rästit maksettiin vain tuntia ennen käräjäoikeuden istuntoa. Uusi konkurssihakemus odotti Junkkareita kuitenkin jo seuraavalla viikolla.

KooVee taas oli toinen niistä joukkueista, joille sarjapaikka aukesi konkurssien myötä. Sille ehdittiin jo ennen kauden alkua sovitella yllättäjän viittaakin. Perinteikkäät kisaveikot jäivät lopulta kuitenkin kymmenensiksi, vaikka seura saikin ajoittain apuja Tampereen liigaryhmistä. Loppusarjan paikka oli kuitenkin nousijajoukkueelle kohtalaisen hyvä saavutus, varsinkin kun se onnistui rutistamaan viime hetkillä Karhu-Kissoista ohi. Maalivahtiosasto KooVeella oli kunnossa, sillä Mika Pietilän parina joukkueen maalia yritti pitää puhtaana Timo Hankela, joka vielä edellisenä talvena oli torjunut mustaa liigassa Reippaan ja Tapparan paidoissa. Joukkue oli kevään avainryhmästään menettänyt vain Seinäjoelle muuttaneen kokeneen Jukka Isotalon.

Uusista hyökkääjistä Janne Seva tuli Ilveksestä, Samuli Rautio Tapparasta ja Mikko Varnala Sportista. Mika Niittymäki nousi divariin Ilveksen junnuista ja Tommi Leistola KooVeen omista nuorista. Puolustukseen KooVee sai muutaman varsin hyvän nimen: edelliskaudella muun muassa KooKoossa pelannut Jarkko Glad ei mahtunutkaan Ilveksen miehistöön, Mikko Tamminen kiersi JYP-nuorista Tapparan kautta KooVeeseen ja Ari Heinolalla sekä Teemu Vuorisella oli jonkin verran liigakokemustakin Ilveksestä. Muutaman divariootelun kävivät syksyn aikana KooVeessa pelaamassa muun muassa Tapparan Timo Nurmberg ja Ilveksen Pasi Huura.

Eroa tamperelaisille kertyi lopulta sekä ylös- että alaspäin kolme pistettä. Tampereen perinteinen kolmosjoukkue sai pelata kauden harvinaisen sankalle katsojamäärälle. Joukkueen yleisökeskiarvo oli sekä alku- että loppusarjassa päälle tuhannen – osasyynä asiaan oli varmasti Ilveksen ja Tapparan historiallisen surkeasti sujuneet kaudet. Ilveshän jäi SM-liigassa jumboksi, eikä Tapparakaan selvittänyt tietään edes pudotuspeleihin. KooVeen pelaajille ei hommasta kuitenkaan maksettu mitään – täysin talkoohengellä kasattu porukka ei saanut kauden aikana edes korvauksia.

Peräpään pitäjiä

Pelkkiin noususarjan paikkoihin oikeuttaneen jumbokaksikon muodostivat siis Karhu-Kissat ja Ketterä. Karhu-Kissojen kausi oli melko sekava jo valmisteluista alkaen. Pentti Matikaisen piti ottaa vastuuta seuran valmennnuksesta ja tausta-asioista, mutta joukkueen varsinaisena luotsina aloittikin Kari Lehtinen. Lehtinen sai kuitenkin kenkää lokakuun 28. päivä – joukkueen voitettua vierasottelun Lahdessa. Seuraavan pelin joukkue aloitti ilman valmentajaa. Jatkoaikavoittoon SaPKosta päättynyttä ottelua seurasi K-Kissojen aitiosta toisesta erästä lähtien IFK:n Jari Kaarela, myöhemmin talkoissa oli mukana myös Hannu Kapanen. Helsinkiläisten sarjasijoitusta ei voinut kummoisenkaaan yllätyksenä pitää, sillä joukkueeseen oli jäänyt edellisen talven pelimiehistä vain kentällinen.

Sarjatulokas Haukat oli vienut Kissoilta runkomiehiin kuuluneet Petri Aaltosen, Tapio Karimiehen, Timo Mäkisen ja Harri Väisäsen. Joonas Jääskeläinen sekä ykkösmolari Timo Mäki värvättiin K-Espooseen ja Mika Nyqvist SaPKoon. Muut siirtyivät lähinnä alempien sarjojen paikalliskilpailijoihin. Maalivahtiosaston helsinkiläisosasto sai kuntoon Mäen menetyksestä huolimatta. Jan Lundellin aisapariksi HIFK:n A-nuorista tullut Jyrki Katajamäki torjui pelaamissaan kahdessakymmenessä ottelussa yli 91% varmuudella, eikä joukkue päästänytkään kuin 115 maalia. Veskareista ei ollut kuitenkaan joukkuetta pelastamaan, sillä Karhu-Kissat sai tehtyä sarjassa maaleja selvästi vähiten, vain 76. Silti helsinkiläiset saivat kasaan pisteen enemmän kuin Ketterä.

K-Kissat sai koko kevään aikana tehtyä vain yhdessä pelissä enemmän kuin viisi maalia. Sen hyökkäyskalustolla olisi kuitenkin ollut potentiaalia parempaankin. Menetyksiä korvaamaan joukkue sai Pohjois-Amerikasta palanneen ja HIFK:iin yrittäneen Pasi Schalinin. HIFK lainasi divariin myös Marko Ojasen, Miro Haapaniemen sekä Roland Carlssonin – ja kävipä joukkueessa Juha Nurminen ja Tony Arimakin pelaamassa kolmet matsit. Kiekko-Espoon junioreista joukkoon liittyi Pasi Vikström ja Teo Harju-Jeanty sekä kakkosdivarin TuusKista Harri Kuusniemi. Joukkueen parhaimmat pistemiehet keväällä olivat Schalin (8+11) ja Sami Laine (9+9).

Imatralla pelit jatkuivat Heikki Mälkiän ja Timo Mansikkamäen komennossa. Maalivahtikalusto jouduttiin Imatralla laittamaan uusiksi, kun monivuotinen luottovahti Olli-Pekka Äijälä lopetti ja Sauli Kuparinen siirtyi PePoon. Uudet molarit Ketterä hankki SaiPasta: Lappeenrannassa kolmoseksi jääneen Janne Valtosen sekä Janne Kallion seuran A-nuorista. Kaksikon taakse iskettiin sarjassa eniten maaleja (149). Puolustajalegenda Jari Lippojokikin ehti lopettaa pelaamisen edelliseen kevääseen, mutta palasi imatralaisten onneksi takaksin kaukaloon jo syyspuoliskon aikana. Alkusarjassa Lipari keräsi kahdestatoista pelistään tehot 5+9.

Ketterän tehoista vastasi kuitenkin lähinnä kolmikko, jonka muodostivat Forssasta siirtynyt virolaissentteri Mihail Korshunov (11+15) sekä entiset oululaiset, Sergei Zhebrovski ja Mikko Helisten. SaiPasta joukkue sai hyökkäykseen kokeneen Jouko Viljakaisen ja lappeenrantalaisten nuorista muun muassa Simo Liukan sekä puolustaja Marko Tissarin. Puolustaja Petri Pulkkinen tuli Espoosta, Mikko Outinen Kouvolasta ja Jarno Mensonen käväisi SaiPan ja FoPS:n ohella pelaamassa Imatrallakin. Petteri Sihvosen joukkue oli menettänyt Kiekko-67:n riveihin ja Pekka Peipon Diskokseen. Maalinteossa imatralaiset onnistuivatkin varsin kohtuullisesti 98 ousmallaan.

Väliaikaetapille Santasen ja Valin johdolla

Alkusarjan pistepörssistä erottui kaksi nimeä: 50 pinnan Santanen ja tehot 17+28 kerännyt Vali. Santasen lisäksi SaiPa sai kolme muutakin pelaajaansa pörssin kärkikymmenikköön. Tero Hämäläinen keräsi pisteet 21+15, Jyrki Silius 13+22 ja Matti Nevalainen 15+19. Hemmingin pisteet (15+16) riittivät 17. sijalle. Lisäksi SaiPa-hyökkääjistä kunnostautuivat vielä päälle kaksikymmentä pistettä takoneet Jukka Penttinen ja Marko Ek. Tehotilaston kärkeen ylsi puolestaan seitsemän lappeenrantalaista, kärjessä hurjat +40 kerännyt Jyrki Silius.

Alkusarjan ahnein maalitykki oli Valin syötöistä nauttinut FoPS:n Jarkko Aaltonen, joka masensi 28 pelissä vastustajan kassarin peräti 24 kertaa. Aaltosta peesasi ketjun kolmas lenkki, 21 kertaa osunut Pasi Vuorela. Vähentään kymmeneen maaliin forssalaisista pystyivät vielä Petri Kujala, Matti Raunio, Jarno Yli-Junnila ja Janne Ijäs. Reippaan Jani Uski sijoittui pörssissä kolmannelle sijalle tehoillaan 19+19. Uskin ohella lahtelaisista onnistujiin voi laskea myös Sami Wikströmin (15+18) ja Jari Multasen (10+23). Hyökkääjä Jonni Vauhkonen jäi käsittämättömät 23 maalia pakkaselle. Vauhkosta peesasivat Ketterän venäläishyökkääjä Sergei Zhebrovski (-22) sekä junkkaripakki Riku-Petteri Lehtonen (-20).

Kalajoen Pukalovic oli syksyn tehokkain puolustaja ja 36 pisteellään koko pistepörssissäkin viides. Seuraavaksi pisteahnaimmat puolustajat sarjassa olivat SaiPan Kai Tervonen (6+17) ja Vesa Ruotsalainen (8+14) Pukalovic oli myös syksyn tehokkain ulkomaanapu. Muilla vahvistuksista ei pistepörssissä kahdenkymmenen kärkeen asiaa ollut. Korshunov ja Zhebrovski jäivät kymmenen pisteen päähän junkkaripakista. Zhebrovki oli Ketterän toiseksi tehokkain pelaaja pistein 11+14. Vaisuiksi jäivät tehot myös Haukkojen osalta. Kai Ravander (8+16) ja Petri Aaltonen (11+9) olivat tasaisen rintaman kärkinimet. Petri Aaltonen piti 101 rangaistusminuutillaan hallussa jäähypörssin kärkisijaa. Lähin haastaja, kaima-Kujala Forssasta, oli viisitoista minuuttia takana. K-Kissoista löytyi myös yli 80 minuuttia jäähyillyt Sami Laine, mutta ei yhtäkään kymmenen maalin tai kahdenkymmenen pisteen miestä. Lähimmäs pääsivät Laine (9+9) ja Pasi Schalin (8+11).

Kiekko-67:n tehot jakaantuivat nekin varsin tasaisesti. Turkulaisten sisäisen listauksen kärkeen ylsivät Mika Karapuu (9+13), Jani Kiviharju (5+13), Jaakko Ketonen (11+6) ja Mikko Eloranta (9+7). KooVeen ahneimman kolmikon muodostivat Janne Seva (9+15), Petri Sullanmaa (10+12) ja Jarno Suokko (6+16). Kokkolasta sen sijaan mahtui kahdenkymmenen sarjan tehokkaimman pelaajan listalle syksyn jälkeen neljä nimeä: Pasi Kangas (14+15) ja Marko Lapinkoski (12+23) kymmenen kärkisakkiin ja Mikko Nieminen (16+14) sekä Tuomas Kalliomäki (12+17) kymmenkunta sijaa alemmas. KooKoon tehokkain oli Mikko Laaksonen (12+21), peesissään Harri Niukkanen (12+14), Tero Kaasinen (11+13), Arto Miettinen (9+15) ja Jyrki Poikolainen (8+13). Savonlinnassa maalinteko lepäsi puolestaan paljon Toni Koivusen (11+23) ja Tommi Turusen (20+13) harteilla. Troikan kolmas lenkki, Mika Nyqvist, keräsi tililleen tehot 10+11.

Maalivahtien selvä ykkönen oli SaPKon Marko Leinonen. Entisen JYP-vahdin lukemat olivat parhaat sekä torjuntaprosentin (91,91%) että päästettyjen maalien keskiarvon (2,43) osalta. Konkarivahti Seppo Aksila ei päässyt Leinosen huippuvireen johdosta jäälle kuin muutamassa pelissä. Lähes yhtä hyvät tilastot merkkautti myös Jussi Markkanen (91,50% ja 2,70), jonka edessä pelasi tosin huomattavasti parempi puolustus kuin mikä SaPKo-vahdilla oli tukenaan. Muista ykkösvahdeista hyviin lukemiin ylsivät myös KooKoon Sami Äikää (90,59% ja 3,09), Hermeksen Tommi Hietala (91,11% ja 3,13) sekä yllättäen myös K-Kissojen Jyrki Katajamäki (91,18% ja 3,18). Viisitoista ottelua syksyn aikana K-67:ssa pelannut Fredrik Norrena (91,28% ja 2,46) jätti samassa seurassa kilvoitelleen Jani Hurmeen selvästi taakseen.

Syksyn jälkeen katsojamäärissä erottui kärjessä kolme seuraa. SaiPa (2121) pääsi omalle tuhatluvulleen, perässään Hermes (1784) ja KooKoo (1606). Yli tuhannen päästiin myös Savonlinnassa (1252), Lahdessa (1124) ja yllättäen myös Tampereella (1098). Myös Haukat sai olla varsin tyytyväinen yleisömääriinsä. Heikko kausi taisi olla jo Imatralla odotettua, sillä katsojia kävi yhä yli 750 peliä kohden. Lähes saman verran populaa oli Forssankin hallissa. Heikoimpiin lukemiin jäivät Junkkarit (571), K-Kissat (311) ja K-67 (250).

Liigatason joukkueita?

Loppusarjan edetessä SaiPan ero kasvoi kasvamistaan, sillä se hävisi kevään aikana vain neljä vierasottelua. Tammi-helmikuun vaihteessa se voitti yhdeksän ottelua putkeen. Se myös teki eniten (96) että päästi vähiten (59) maaleja loppusarjassa. Lappeenrantalaispuolustus toimi, vaikka avainpakkeihin kuuluneen Kai Tervosen pelit olivatkin päättyneet nivusvamman takia jo ennen joulua. Loppukaudeksi SaiPa värväsikin puolustukseensa K-Espoosta Ketterään kesällä siirtyneen Petri Pulkkisen. Myös oma juniorihyökkääjä Simo Liukka palasi Imatralta kauden loppuhetkiksi, kun taas Jarno Mensonen sai palata Imatran kautta takaisin Forssaan.

Lappeenrantalaiset varmistivat runkosarjan voiton jo neljä kierrosta ennen sarjan päättymistä kaataessaan helmikuun kahdestoista päivä Kiekko-67:n luvuin 9-6. Vielä runkosarjan viimeisellä kierroksella SaiPa yltyi pieksemään Reippaan maan rakoon luvuin 10-1. Osasyynä hurmokselliseen hyökkäyspeliin oli halu rikkoa vanhat seuraennätykset. Ari Santasen iskemät 2+3 riittivätkin ohittamaan komeasti Reijo Mansikan vanhan rajapyykin 66 pistettä. SaiPan lopulliseksi saldoksi kertyi 241 tehtyä ja 137 päästettyä maalia, sekä 68 pistettä.

KooKoon kovin hurmos hiipui kauden edetessä. Loppusarjasta se sai kuitenkin kasaan kohtuulliset 20 pistettä. Ero SaiPaan kasvoi kahdeksalla pisteellä, mutta kokonaispisteet 58 riittivät kuitenkin kakkossijaan ja kovimman vierasjoukkueen titteliin. KooKoo oli myös ainoa joukkue, joka ei hankkinut yhtään vahvistusta kesken kauden seuran ulkopuolelta, sillä kevääksi rivit vahvistuivat vain omasta halusta palanneella Mika Soimakalliolla. Vaikka loukkaantumisetkaan eivät joukkuetta juurikaan riepotelleet, jäi vastuu maalinteosta kuitenkin liikaa ykkösnyrkin varaan. Jyrki Poikolainen äityikin varsin kovaan kevätvireeseen: syksyn helpommissa peleissä kahdeksan kertaa osunut laitahyökkääjä tuuletteli loppusarjan aikana peräti viidentoista maalin merkiksi.

Turussa divari- ja liigaseuran yhteistyö toimi runsaasti ja melko mukavastikin, sillä divariseuraa ei vielä tänä keväänä tyhjennetty totaalisesti. Elomo, Berg, Rouvali, Hyvönen, Salo, Mika Lehtinen ja Fredrik Norrena tosin nostettiin kevään ratkaisupeleihin joko TPS:n edustuksen tai juniorien käytettäviksi. Kun TPS myi Tom Koivistonkin Hämeenlinnaan, joutui K-67 tekemään keväthankintoja pakistoonsa: Arttu Käyhkön FoPS:sta ja R-P Lehtosen Junkkareista. Hyökkääjä Marko Kivenmäen K-67 sai loppukaudeksi TPS:n A-junnuista.

Kiekko-67:n peleistä saattoi bongata monia tulevia tähtiä ja liigapelureita. Muun muassa Janit Kiviharju ja Hurme sekä Tomi Kallio pelasivat ensimmäisen kautensa miesten sarjassa. Avainmiehiin kuuluivat myös Mikko Sokka, Mikko Eloranta ja Kimmo Eronen. Vauhtia liigajäille, ja aina edemmäskin, Jursi-juniorilta saivat lisäksi siis sellaisetkin pelurit kuin A-P Berg, Tom Koivisto, Sami Salo, Hannes Hyvönen, Miikka Kiprusoff ja Antti Aalto. Joukkueessa viidenneksi eniten pisteitä kerännyt Eloranta, joka pelasi toisen ja viimeisen kautensa divarissa, onkin myöhemmissä haastatteluissa kehunut K-67:n silloista joukkuetta niin kovaksi, että se olisi pärjännyt liigassakin. Otteitaan parantanutta Kiekko-67:aa enemmän pisteitä loppusarjasta keräsi vain SaiPa. 22 pisteen lisäys vei turkulaiset kolmanneksi, mutta kuitenkin kuitenkin kouvolalaisten taakse neljän pisteen turvin. K-67:n kauden luvut olivat 181-148 ja 54 pistettä.

Hurjistuneet Haukat pudotuspeleihin

Loput joukkueet taistelivat kolmesta seuraavasta pudotuspelipaikasta. Ongelmaiset Hermes ja SaPKo sekä kovan kirin ottanut Haukat päätyivät kaikki viivan yläpuolelle tasapistein (46), vaikkakin jo selvästi kärkikolmikosta jääneinä. SaPKo menetti pisteahneen Toni Koivusen (32. 12+26) Lukkoon ja ajautui pahimmillaan jopa kahdeksan peräkkäisen tappionkin putkeenkin. Muutama muukin muutos joukkueessa tapahtui kevääksi, kun Antti Tirkkonen palasi kesken kauden Kalajoelta Savoon ja Jori Halonen sai loppukaudeksi passituksen Diskokseen. Syksyn suurimpiin yllättäjiin kuulunut SaPKo oli koko jatkosarjan heikoin joukkue. 18 ottelusta se sai tililleen vain 11 pistettä maalierolla 56-80.

Hermeksen pussi lihoi sentään neljällätoista ja Haukkojen peräti kahdellakymmenellä pisteellä. Kokkolassakin oli pulaa rahasta ja seura joutui pitämään hätäpalaverin tammikuussa. Johto kertoi pelaajille, että palkanmaksu saattaa jatkossa myöhästyä, ja antoi halukkaille mahdollisuuden purkaa sopimus. Soimakallio palasikin Kouvolaan, Kohvakka JYP:iin ja Jarno Levonen matkasi Kotkaan. Hyökkääjä Mika Johansson puolestaan sai kevään aluksi lähteä Haukoista tapeltuaan harjoituksissa maalivahtien kanssa. Johanssonin lisäksi kesken kauden puhtaiden keikkamiesten lisäksi Haukat jättivät myös Jokereiden nappaama Santeri Immonen ja saman seuran A-nuorissa loppukauden pelannut oululaislähtöinen Tommi Sova. Uutena pelaajana mukaan tuli vain Karhu-Kissoissa alkukauden hyökännyt Sami Laine.

Tasapisteisiin päätynyt kolmikko saatiin maalierojen turvin helposti järjestykseen. Hyökkäsyvoimainen Hermes jäi plussan puolelle (185-172). Niukasti plussan puolelle jäi myöskin SaPKo (153-150) – vaikka saikin kyytiä kärkiseuroilta. Syksyn kahdesta ottelusta K-67:aa vastaan savonlinnalaiset olivat saalistaneet kolme pistettä, mutta nyt se hävisi molemmat maalinsa enemmän kuin selvästi: 0-6 ja 0-7. Huikeasta keväästä huolimatta Haukkojen maaliero jäi miinuksen puolelle (165-183) ja seura sai täten tyytyä viimeiseen pudotuspelipaikkaan.

Niukimmin rannalle pudotuspeleistä jäi viimeisillä kierroksilla juuri SaPKolle ja Hermekselle hävinnyt FoPS, jonka lopulliseksi saldoksi jäi 44 pistettä. Reipas (42), KooVee (40) ja Junkkarit (39) menettivät toiveensa jo muutamaa kierrosta aiemmin. Lahtelaisilla oli nähtävissä aika ajoittain pienoista luovuttamisen makua: Kalajoelta joukkue palasi ruma 13-2-tappio niskassaan. Reippaassa ei juurikaan kauden aikana muutoksia pelaajapuolella nähty. Pari pieneen rooliin jäänyttä peluria siirtyi kakkosen HeKiin ja Erkki Laine palasi kevääksi kaukaloon. 37-vuotias Laine oli tosin yhä kovassa iskussa: 16 pelissä pisteet 11+7 ja seuran paras teholukema. Lahtelaisten pistepussi lihoi kevään peleistä viidellätoista pisteellä. Koko kauden maaliero oli synkähkösti 155-201.

KooVeen pakka taasen hajosi Ilveksen kriisin myötä. Kohti karsintoja rämpinyt liigaryhmä nimittäin vei siirtorajan kynnyksellä KooVeesta parhaimmiston pois. Jarno Suokko, Janne Seva ja Mikko Niemi vaihtoivat sarjaporrasta ylemmäs ja jättivät melkoiset aukot KooVeen miehistöön. Jukka Isotalo tosin palasi kevääksi Tampereelle ja Jari Lehtovuorikin palasi divariin Tapparasta. Ilpo Myllyniemen ja Erkki Sukon valmentama KooVee ei kuitenkaan heittänyt hanskoja tiskiin, vaan keräsi kevään kierroksilta mukavat 20 lisäpistettä. KooVee teki kauden aikana yhtä monta maalia kuin Reipaskin, mutta päästi niitä viisitoista vähemmän. Tamperelaiset pelasivat kauden aikana tiukkoja ja vähämaalisia pelejä. Siksipä olikin varsin harvinaista, ettei se SaiPan lailla pelannut tällä kaudella yhtään tasapeliä.

Junkkarien joukkueesta on mainittava vasta 16-vuotias Timo Seikkula, joka pelasi kahta vaille kaikki joukkueen ottelut. Peliaikaa nuorille tuli, sillä jos trafiikki Kalajoella oli ennen kautta oli melkoista, niin sitä se oli myös kesken kauden. Palkkojen ja laskujen maksu oli usein myöhässä ja ukkoja tuli ja meni. Pelillisesti kovin menetys oli, kun yli piste/peli-tahtia tahkonnut Pukalovic siirtyi tammikuussa vahvistamaan KalPaa. Puolustaja Riku-Petteri Lehtonen suuntasi kesken kauden Turkuun ja maalivahti Juha Virenius Jyväskylään. Siirtorajan lähestyessä Jussi Polvi palasi Kärppiin, Antti Tirkkonen SaPKoon, Kari Syväsalmi Ässiin ja Tarhonen sekä Unkuri siirtyivät Sportiin. Lähtijöitä paikkaamaan Junkkarit sai Pasi Kemppaisen ja maalivahti Timo Järvisen Kuopiosta, puolustaja Mikko Outisen Imatralta ja Matti Perkiön Kokkolasta. Valmentaja Jan Jaskokin joutui kiristelemään luistimen nauhoja, pelaten kauden aikana kuudessa pelissä (1+8). Kahdeksasta voitostaan huolimatta Junkkarit jäi pisteen turvin jumboksi. Joukkue onnistui tekemään tällä kaudella 178 maalia ja päästi niitä 226.

Niin, ja eihän se Helkearokaan malttanut koko kautta pysyä poissa kaukalosta. Divarin kaikkien aikojen Herra ja Hidalgo pelasi yhteensä 12 peliä tehoin 2+6. FoPS:n puolustuskin sai vahvistuksia syyspuoliskon lopulla: Esa Säteri palasi HPK:sta ja kokenut Samu Jalonenkin hyppäsi jälleen kaukaloon Hyökkääjä Jarno Mensonen taasen risteili tänä talvena ympäri divaria ja Joensuusta hankittu puolustaja Arttu Käyhkö ei enää keväällä Forssassa jatkanut. FoPS voitti kevään peleistään vain kuusi ja vieraissa se hävisi kaikille. Suurinumeroisten SaiPa- (11-5) ja Junkkarit-voittojen (9-2) ansiosta se paranteli kuitenkin muutamalla maalillaan maalieroaan: 235-197.

Saipalaisten komennossa

Loppusarjan pisteykkönen oli SaiPan Tero Hämäläinen, joka iski tehot 16+11. Toisena hääri toinen lappeenrantalainen: Jyrki Silius (10+15). SaiPa-kaksikon ohella muita kovatehoisia olivat huomattavasti pistetahtiaan parantanut K-67:n Arto Vuoti (12+12), Haukkojen Petri Aaltonen ja SaiPan Ari Santanen (8+15), FoPS:n Tommi Vali (7+15) ja Petri Kujala (11+11) sekä Reipaksen Jari Multanen (6+16). Kovimpia parantajia olivat Junkkareiden Vesa Goman (8+9 ja 13+7) sekä KooKoon Jyrki Poikolainen (8+13 ja 15+4).

Santanen pysyi pistepörssin ykkösenä loppusarjankin jälkeen. SaiPa-hyökkääjän kauden kokonaissaaliksi merkittiin tehot 29+44. Ero Tommi Valiin (24+43) jäi kuuteen pisteeseen. Seuraavat sijat pörssissä menivät parivaljakoille: SaiPasta Hämäläinen (37+26) ja Silius (23+37) veivät sijat kolme ja neljä. Maininnan arvoinen lappeenrantalainen on myös SaiPan neljänneksi tehokkain pelaaja Matti Nevalainen (18+30). Hyökkääjä juhlisti kauden aikana 400. divaripeliään iskemällä kyseisessä matsissa parikin maalia. Konkari pelasi yhtä vaille kaikki SaiPan pelit, eikä ottanut jäähyäkään. Nuoremmista pelaajista Jonas Hemmingin (22+23) ja Jukka Penttisen (20+25) tehot laskivat hivenen syksystä. Marko Ek puolestaan tuplasi kauden maalimääränsä kahdeksaantoista osumaan ja Vesa Ruotsalainen (12+23) keräsi varsin hyvät pisteet puolustajalle.

Reippaasta tuhojaan tekivät Multanen (16+39) ja Uski (24+29) jotka sijoittuivat pörssissä viidenneksi ja kuudenneksi. Syksyllä lahtelaisten tärkeimpiin hyökkääjiin kuulunut Sami Wikström puolestaan kadotti kauden käännyttyä kohti päätöstään pelihuumorinsa täysin ja jäi täten tehoihin 19+24. Joukkueen neljänneksi tehokkain oli puolustaja Petri Koski (5+26). Myös Kokkolassa tehot vähenivät kauden edetessä. Marko Lapinkoski (18+34) ja Mikko Nieminen (25+26) pitivät kuitenkin koko kauden ajan sen verran reipasta tahtia yllä, että miehet mahtuivat pistepörssissä sijoille seitsemän ja kahdeksan. JYP:stä Hermekseen peliajan perässä tullut Pasi Kangas teki kevään aikana vain neljä maalia, mutta keräsi silti tästä kaudesta mukavat tehopisteet (18+32). Tärkeitä pelaajia olivat myös Tuomas Kalliomäki (18+27) ja Jouni Kalliokoski (21+21).

Tero Hämäläinen voitti maalipörssin ylivoimaisesti – kauden puolivälissä kärkisijaa hallussaan pitänyt FoPS:n Jarkko Aaltonen nimittäin hyytyi pahasti, eikä osunut loppusarjassa kuin viidesti. Aaltonen (29+16) oli lopulta vasta neljänneksi tehokkain forssalainen. Vali pysyi edellä ja lisäksi ohitse rynnivät Petri Kujala (25+26) ja Pasi Vuorela (28+22). Myös Janne Ijäs löysi hyvän kevätvireen (18+24) – toisin kuin Matti Raunio. Syksyn pisteet 12+16 saivat keväästä seurakseen vain kuusi maalia ja neljä maalisyöttöä. Haukoilta esiin nousi syksyn aikana entistä selvemmin muutama peluri. K-Kissoista siirtynyt Sami Laine isku 15 pelaamassaan ottelussa 11 maalia. Kai Ravander ja Petri Aaltonen lisäsivät pistepussiaan loppusarjassa yli kahdellakymmenellä pisteellä kumpikin ja Pasi Toivonen lähes kolminkertaisti oman saldonsa. Ravanderin yhteispisteet olivat 15+29, Aaltosen 19+24 ja Toivosen 8+24.

Kauden tehopakiksi lähdöstään huolimatta jääneen Pukalovicin jätettyä divarin Junkkarien sisäisen ykköspaikan ottivat hallintaansa hyökkääjät Mika Ritoniemi (24+22) ja Jozef Pethö (14+27). Espoosta Kalajoelle siirtynyt Markku Takala (12+24) paransi kauden edetessä, mutta jäi Pukalovicinkin taakse. Kovimman kirin joukkueen pelaajista otti kolmetoista kertaa lopuusarjassa osunut Vesa Goman (21+16). K-67:n pelaajilla ei asiaa pistepörssin kärkikahinoihin ollut, vaikka Vuoti olikin syksyn kolmanneksi tehokkain peluri. Vuotin kauden kokonaispisteiksi jäi 18+20, Jani Kiviharjun 13+25 ja Mika Karapuun 13+21. Puolustaja Mikko Sokka iski tehot 10+15.

KooKoon vaarallisin miehitys oli ykkösvitjan kokenut Mikko Laaksonen (17+34), laidoillaan Lahdesta tullut Jyrki Poikolainen (23+17) sekä Tero Kaasinen (17+22). Laaksonen ei kuitenkaan pystynyt enää loppukaudesta ratkomaan pelejä yksin, joten muidenkin oli otettava vastuuta. KooKoon tehot jakautuivatkin syksyn ansiosta varsin tasaisesti: vähintään 16 pisteeseen ylsi peräti kuusitoista eri pelaajaa. Kohtalaisen hyvät tehot kirjasivat tileilleen myös kokenut Harri Niukkanen (18+21) sekä nuorempi Arto Miettinenkin (14+22), vaikka kaksikon pistetahti hidastukin huomattavasti kauden edetessä. Latvialaispakki Normunds Sejejs sen sijaan paransi peliään sitä mukaa kun kaverit ja pelityyli vain tuli tutuksi. "Nortti" oli lopulta sarjan neljänneksi tehokkain puolustaja pistein 10+16.

Tommi Turusen maalihanat menivät SaPKossa tukkoon Toni Koivusen lähdön myötä. Kevään kaksikymmentä osumaa saivat seurakseen vain viisi maalia. Turunen keräsi kaudesta yhteistehot 25+24. Koivunen (12+26) jäi sisäsisessä pörssissä vielä sijalle kaksi, vaikka pelasikin vain 32 ottelua. Myös Mika Nyqvistin (17+16) tehot vähenivät puoleen syksystä. KooVeen tehokkain pelaaja oli Petri Sullanmaa (18+19). Vastaavaa tai jopa parempaa tahtia tosin tamperelaisista pitivät yllä ennen Ilvekseen siirtymistään Janne Seva (22. 9+15) sekä Jarno Suokko (33. 8+22). Joukkueen kolmanneksi tehokkain pelaaja oli Timo Mäkinen (11+15), jolla kaimoja riitti. Tällä kaudella divarissa hyökkäsi nimittäin peräti kolme Timo Mäkistä, joista Tampereen mies oli tehokkain. SaiPan Mäkinen sai kaudesta kasaan tehot 5+9 ja Haukkojen Timppa 11+8.

"Verta tuli kuin härän kurkusta"

Plus-miinustilastossa "Idän jättiläiset" veivät kymmenen ensimmäistä sijaa: kärkisijaa jo kauden puolivälissä pitänyt Silius otti voiton lukemalla +57. Peesissä seurasivat Santanen (+56) ja muut ykkös-kakkoskenttien pelurit. Sijalta yksitoista löytyi ensimmäinen ei-saipalainen, KooKoon ja Latvian maajoukkueen puolustaja Normunds Sejejs (+28). Santanen paransi saldoaan kevään peleissä peräti 21 yksiköllä. Tero Hämäläisen (+20) saldo oli kevään toiseksi paras ja yllättäen kolmanneksi kiilasi Haukkojen puolustaja Kari Kauppinen (+18). Kauppinen sai kaudesta kasaan vain 14 tehopinnaa, vaikka oli jäällä peräti 61 tasakentällisin tehdyn maalin aikana. Eniten tilastojaan rumensivat jatkosarjassa Junkkareiden Marko Elorinne (-25) sekä Reippaan Jussi-Antti Reimari ja SaPKon Tommi Turunen (-14). Elorinne olikin jatkosarjan jälkeen koko kauden miinusykkönen lukemalla –36. Lahden Jonni Vauhkonen (-31) sijoittui toiseksi.

Koko kauden divarissa pelanneista maalivahdeista parhaimmat lukemat keräsivät Jussi Markkanen ja Marko Leinonen. Markkanen valtasi tällä kaudella itselleen SaiPan ykkösvahdin paikan. Lukemilla 91,41% ja 2,76 torjunut entinen golflupaus seurasi laidan takaa vain kymmenen runkosarjan 46 ottelusta. Vielä selvempi ykkönen oli 40 matsissa torjunut Leinonen (89,51% ja 3,14). Muista selvistä ykkösvahdeista parhaimpia olivat Hermeksen Tommi Hietala (90,53%, 3,47) ja KooKoon Sami Äikää (89,78%, 3,41). KooKoon kakkosvahti Sami Heikkinen tosin kirjautti kuudestatoista pelistään pykälän verran Äikäätä paremmat tilastot. Keikkavahdeista Norrena ei enää keväällä divaria pelannut. Sen sijaan Jani Hurme paransi hurjasti ja pusasi torjuntaprosenttinsa juuri ja juuri alkamaan yhdeksiköllä. Toinen tuleva lahjakkuus, Pasi Nurminen, sen sijaan jäi joukon viimeiseksi. Yhdeksässä pelissä esiintynyt lahtelaismolari torjui kiekot keskimäärin 81,15% varmuudella.

Jäähypörssissä voiton vei 116 minuuttia kerännyt Petri Kujala, joka oli samalla myös forssalaisten toiseksi tehokkain hyökkääjä. Haukkojen Petri Aaltonen jäi Kujalasta vaivaisen minuutin. Yli sadan minuutin pääsivät myös Uudenmaan seurat läpikäynyt Sami Laine, KooVeen Eero Brander sekä FoPS:n Samuli Kivelä. KooKoon Timo Liilakin sai kasaan 96 rangaistusminuuttia, istuttuaan kevään kierroksilla jäähyaitiossa peräti tunnin.

Yleisömäärät heikkenivät kaikkialla kevään aikana. Jatksarjan pelit kiinnostivat eniten väkeä Kokkolassa, jossa katsojia oli keskimäärin yhä yli 1700 peliä kohden. SaiPan keskiarvo putosi lähes viidelläsadalla silmäparilla menestyksestä huolimatta. Muilla joukkueilla luku pieneni sadan tai parin verran. SaiPa säilytti kuitenkin koko kauden ykkössijan 1936 katsojallaan. Hermes veti peleihinsä keskimäärin 1767 ja KooKoo 1444 katsojaa. SaPKo, Reipas ja KooVee pääsivät yli tuhannen katsojan rajan, eikä Haukatkaan siitä kauaksi jäänyt. Forssassa ja Kalajoella päästiin yli kuudensadan katsojan keskiarvon, kahden liigaseuran Turussa taas K-67:n oli tyytyminen keskimäärin 252 katsojaan.

Lööppikynnyksen divari ylitti tälläkin kaudella valitettavalla tapauksella. Ruotsissa vähän aiemmin sattunut kuolemantapaus kaukalossa oli vielä ihmisillä tuoreessa muistissa, kun KooKoon Petteri Leskinen loukkaantui vakavasti tammikuun lopussa Turussa. 23-vuotias puolustaja sai vaarallisen viillon kaulaansa vastustajan luistimesta ja Kupittaan jää värjäytyi punaiseksi. Tapaturmasta huolimatta Leskinen palasi kaukaloon reilu kuukausi myöhemmin ja pelasi pudotuspelit KooKoon riveissä. Toipumista varmasti joudutti myös Leskisen reipas elämänasenne; tapahtunutta valitelleelle hän tokaisi pian kirurgisten toimenpiteiden jälkeen käheällä äänellään: "Onneksi en ole laulumiehiä".

SaPKo ainoa yllättäjä

karsinnat

94-95 - Karhujen tasapaino
lue lisää

Pudotuspelien otteluparit olivat SaiPa-Haukat, KooKoo-SaPKo ja K-67-Hermes. SaiPa oli voittanut Haukat kaikissa neljässä runkosarjakohtaamisessa, eikä antanut järvenpääläisten yllättää itseään nytkään. Haukkojen hyvästä kevätvireestä huolimatta SaiPan marssi liigakarsintaan otteluvoitoin 3-0 (4-1, 1-3, 5-3) ei ollut kummoinenkaan yllätys. Lappeenrantalaisista kunnostautuivat harvemmin pistetehtailuun yltyneet puolustajat Riku Kallioniemi ja Ari Suutari, jotka keräsivät kolmessa ottelussa Ari Santasen tavoin tehot 2+2. Haukkojen runkosarjan paras maalintekijä Petri Aaltonen sai kolmessa pelissä aikaiseksi vain yhden syöttöpisteen. Yhteensä Haukat sai kiekon Jussi Markkasen (95,1%) taakse vain viidesti. SaiPa iski puolestaan Marc Mobergin (84,4%) taakse seitsemästi ja ohi viimeisen pelin pelanneen Matti Lehmusmiehen (91,9%) viisi kertaa.

Myös länsirannikon kamppailu meni poikki suoraan kolmessa matsissa, vaikka parista odoteltiinkin tiukinta. Alkusarjassa kumpikin oli napannut kotivoiton, mutta kevään kierroksilla turkulaiset olivat ahneempia tasapelin ja vierasvoiton turvin. Avauspeli menikin pitkälti käsikirjoituksen mukaan. Hermes pysyi hyvin vauhdissa mukana ja Kiekko-67:lle kirjattiin niukka kotivoitto lukemin 4-3. Sen jälkeen turkulaiset lisäsivät kuitenkin ratkaisevasti höyryä: Kokkolasta tuliaisina oli komea 1-7-voitto ja kolmaskin peli (5-2) ratkesi hyvissä ajoin. Peräti kuusitoista voittajajoukkueen pelaajaa keräsi pisteitä, kovimpana kaksikkona Jaakko Ketonen (2+3) ja puolustaja Mikko Sokka (1+4). Mikko Eloranta laukoi kolme maalia ja Vesa Lehtonen sekä Mika Karapuukin kasasivat neljä tehopistettä. Jani Hurme tilkitsi maalin lähes 94% varmuudella, kilpakumppani Tommi Hietala puolestaan jäi tästä melkein kymmenen prosenttiyksikköä. Hermeksen maalitykki Mikko Nieminen jäi ottelusarjassa maaleitta ja ykköspakki Jouni Vuorinen seitsemän maalia miinukselle. K-67:n Sokka taas jäi kuusi maalia plussan puolelle.

KooKoonkin odotettiin selvittävän tiensä jatkoon helposti. Parhaimman otteensa se oli kadottanut kevään aikana, mutta mitää notkahdusta se ei ollut tehnyt – toisin kuin pahaan syöksykierteeseen ajautunut SaPKo. Joukkueet
selvittelivät välejään neljän ottelun verran, jonka jälkeen SaPKon huomattiin yllättäneen suosikit voitoin 3-1. Savonlinnalaiset panivat huonosta keväästään huolimatta sarjakakkosen heti selkä seinää vasten, napaten ensin vierasvoiton ja pidettyään sen jälkeen KooKoon kurissa kotonaan (1-2 ja 4-2). KooKoo otti kotihallissaan pakkovoiton 4-2, mutta neljännessä pelissä SaPKo sai tuuletella liigakarsintapaikkaa otettuaan selvän 5-1-voiton.

Pallokerhon Mika Nyqvist iski neljässä pelissä viisi maalia ja sekä Marko Leinonen (96,5%) että kokenut Seppo Aksila (94,0%) venyivät savonlinnalaisten maalilla. Paitsi maalinteossa, eivät kouvolalaiset onnistuneet myöskään vastustajan horjuttamisessa – Soimakallion ja Jari Suorsan hyvistä yrityksistä huolimatta. Kuumaverinen Gennadi Kurdinkin malttoi pysytellä poissa jäähyaitiosta ja keräsikin tehot 1+3. Mika Nyqvisttin tehot 5+1 olivat pudotuspelien parhaat. KooKoota kuritti vielä Pasi Varhevaarakin (2+2). Kouvolalaisista tehokkaimpia olivat Jyrki Poikolainen (1+3) ja Mikko Laaksonen (1+2). Samit Äikää (90,7%) ja Heikkinen (89,3%) pelasivat KooKoon maalilla sarjan puoliksi.

Ilves karvan varassa

Liigakarsinnan ensimmäisessä vaiheessa kohtasivat SaiPa ja K-67 sekä 29 pisteellään liigajumboksi jäänyt Ilves ja KooKoon yllättänyt SaPKo. SaiPan ja turkulaisten sarja oli varsin tapahtumarikas. SaiPa oli voittanut kaikki runkosarjakohtaamiset: kotonaan suurinumeroisesti 9-6 ja 8-3 sekä vieraissa niukemmin 4-5 ja 2-3. Ensimmäisen karsintaottelun SaiPa vei kotonaan lukemin 4-3 Tero Hämäläisen ajassa 71.41 syntyneellä jatkoaikaosumalla. Seuraavana päivänä turkulaiset olivat kotonaan maalin parempia, kun Vesa Lehtonen iski toisessa kohtaamisessa ratkaisumaalin 2-1 kolmisen minuuttia ennen päätössummeria.

Ratkaisevaksi osoittautui kolmas kamppailu, jossa sputnikit kurittivat läntisiä vieraitaan peräti maalein 12-4 yli 2200 katsojan hurratessa. Murskanumeroille saatiin alku, kun SaiPa iski taululle kolmannen, neljännen ja viidennen maalinsa parissa minuutissa ensimmäisen erän loppupuolella. Hemming syötti SaiPan osumista neljä, Kiekon Jari Nieminen puolestaan nappasi yhdestä tilanteesta yhteensä 32 rangaistusminuuttia. Murskalukemat eivät kuitenkaan lamauttaneet turkulaisia, vaan joukkue heräsi vielä taisteluun neljännessä pelissä.

Paikka toiseen vaiheeseen ratkesi kuitenkin, kun Ari Santanen iski SaiPalle 3-4-jatkoaikavoiton. Vain reilut 700 katsojaa oli tullut seuraamaan 79 minuuttia ja yhden sekunnin kestänyttä ottelua Kupittaalle. Hermestä vastaan tehokkaana ollut turkulaishyökkääjä Ketonen ei SaiPaa vastaan kerännyt pistettäkään, ja hävisi oman osuutensa tasakentällisin 1-7. Turkulaisten toiveita pitivätkin yllä lähinnä Vesa Lehtonen (1+4) ja Arto Vuoti (2+2). Tappioista huolimatta jJni Hurmeen torjuntaprosentti pysyi hyvänä myös näissä peleissä: 92,5%. Sen sijaan toisen kohtaamisen teurastusta aitiopaikalta seuraamaan joutuneen Kimmo Lecklinin tilastolukemaksi jäi nolo 75,9%. Jaakko Ketonen jäi peleissä pisteittä ja peräti kuusi maalia miinukselle. Mikko Eloranta ja Mika Karapuu saivat tilastoihinsa lukemat –5.

Karsintoihin joutuminen oli Ilvekselle melkoinen painajainen. Suomen menestyneimmän seuran kurssi oli osoittanut huolestuttavasti alaspäin viimeisten kausien ajan, mutta sarjapaikan puolesta ei tupsukorvien riveissä ollut aiemmin tarvetta jännittää. Nyt paineet olivat kovat ja usko koetuksella. Ilveksen konkarit onnistuivat kuitenkin luomaan uskoa omiin. SaPKo kaatui ensin Tampereella ja sitten Savonlinnassa lukemin 3-1. Tamperelaiset siirtyivät täten turvallisen tuntuiseen 2-0-johtoasemaan. Homma ei ollut kuitenkaan vielä valmis, vaikka hätäisimmät tutkivatkin enää vain seuraavaksi vastaan tulevaa joukkuetta.

Kolmanteen peliin Risto Dufva luistelutti savonlinnalaisten maalille yllättäen Seppo Aksilan, joka torjuikin 42 laukausta ja 2-5-vierasvoiton Pallokerholle. Neljänteen kamppailuun Ilves lähti jälleen paineet matkatavaroinaan. Ottelua Savonlinnassa oli katsomassa ensimmäisen ottelun tapaan lähes 2500 katsojaa. Savolaisten harmiksi Ilves vei ottelun kuitenkin tutuin 1-3-lukemin. Edellisellä kierroksella maaleja mätkinyt Nyqvist sai nyt tilastoihinsa vain 29 minuuttia jäähyjä. Pallokerho sai kuitenkin olla varsin tyytyväinen kauden päätökseensä, sillä kurssi oikeni ja suurehko liigaseurakin joutui vielä puurtamaan sen kanssa ihan tosissaan. Marko Leinonen torjui kolmessa pelissään kiekot 92,0% varmuudella. Varhevaara ja Tommi Turunen keräsivät kumpainenkin Ilvestä vastaan tehot 2+1.

Liigapaikka ratkaistiin toisessa vaiheessa siis Ilveksen ja SaiPan kesken. Pelit olivat tiukkoja, mutta pelaajien kokemus painoi vaakakupin ratkaisevasti tamperelaisille. Ensimmäinen ottelu päättyi Ilvekselle niukkaakin niukemmalla 5-4-voitolla. Seuraavaa peliä seurasi Lappeenrannassa lähes 5500 hurmioitunutta eteläkarjalaista, mutta sekään ei SaiPaa auttanut, vaan liigapaikan puolustajat nappasivat voiton osumin 3-6. Kolmanteen peliin pelaajien pahin kipsi oli jo murtunut ja Ilves voitti sen 5-3. Näin perinteikäs tamperelaisjoukkue selvitti viimeisen kurimuksensa lopulta 3-0 ja säilytti liigapaikkansa kotiyleisönsä edessä

Ilveksen suurimpia sankareita sarjapaikan varmistamisessa oli viisi karsintapeliä pelannut Jukka Tammi (91,95%). Muita manselaisonnistujia olivat sarjan pistepörssin voittanut Juha Hautamaa, joka keräsi seitsemästä pelistä tehot 6+4, Jarno Peltonen (3+4) ja Tommy Kiviaho (3+3). Pakkipari Juha Lampinen – Hannu Henriksson oli lähes ylivoimainen: Lampinen jäi kahdeksan ja Henriksson seitsemän maalia plussalle. Hannu Mattila pystyi pelaamaan vain kolme ottelua, joissa iksi pisteet 2+3. SaiPan nuori Jussi Markkanen (88,66%) ei karsinnoissa onnistunut aivan täysin. Lappeenrantalaisten kenttäpelaajista tehokkain olivat heti Hautamaan taakse pistepörssissä sijoittuneet Jonas Hemming (2+7) ja Jyrki Silius (1+8). Kuusi tehopistettä kirjattiin myös Pekka Kylliäiselle, Ari Santaselle ja Matti Nevalaiselle. Marko Ek oli neljällä osumallaan karsintojen toiseksi hanakin maalari.

Kolmosvaraus suoraan divarista

Divarin kannalta maajoukkuekausi 1994-95 oli kohtuullisen köyhä, sillä aikuisten leijonajoukkueisiin ei mahtunut yhtään divaripelaajaa – jossei sitten farmissa käyneitä pelureita lasketa. Karvaturkkien B-miehistö pelasi kauden aikana 18 ottelua. Divaria yhden haukkapelin ajan sulostuttanut Petri Varis (5+2) pelasi viisi B-maaottelua ja kymmenen K-67:n peliä otellut Toni Sihvonen (0+0) kuusi. B-sarjan MM-kisoissa Slovakia oli ylivoimainen – vaikkei joukkueessa divarimiehiä pelannutkaan. Latvia hävisi vain slovakeille ja jäi kakkoseksi, runkomiehenään KooKoo-pakki Sejejs, joka keräsi seitsemästä pelistä pisteet 1+3 ja komean teholukeman +18.

Nuorten kisoissa divari sen sijaan oli varsin vahvasti esillä. SaiPalle yksitoista kertaa divarissa maalannut Veli-Pekka Nutikka oli Suomen paras maalintekijä 20-vuotiaiden MM-turnauksessa kuudella osumallaan. Nutikkaa paremmin koko kisoissa onnistuivat ainoastaan kahdeksan maalia tehneet Kanadan Eric Daze ja Venäjän Alexander Korolyuk. Isossa roolissa joukkueessa oli myös Nutikan seuratoveri Jussi Markkanen (89,0%). SaiPa-vahti otti joukkueen ykkösmolarin paikan, eikä K-67:ssakin esiintynyt Miikka Kiprusoff saanut pelata kuin kahdessa pelissä.

Oulusta Kalajoen kautta Imatralle reissannut Ketterän hyökkääjä Mikko Helisten sai seitsemässä MM-ottelusta kasaan yhden maalin, 14 peliä Haukoissa pelannut Jokerien Tommi Sova tehot 1+1 ja K-67/TPS-hyökkääjä Miikka Elomo yhden syötön. Joukkueessa pelasivat myös FoPS:ssa käväissyt HPK:n Toni Mäkiaho (0+1), Haukoissa piipahtanut Jokereiden Niko Halttunen (1+3), yhden divaripelin pelannut TPS:n Antti Aalto (2+3). Harri Rindellin valmentama joukkue selviytyi Kanadassa neljänneksi isäntämaan vietyä voiton. Kärppien Antti Kangas ja Janne Salpa, K-Karhujen Janne Turpeinen ja Jarno Saarelainen, K-67:n A-P Berg sekä Reippaan Jonni Vauhkonen saivat hekin näyttöpaikan joukkueessa, mutteivat kutsua kisamiehistöön.

18-vuotiaissa Suomi otti EM-kultaa turkulaisvoimin. Penkin takaa tosin ei niinkään turkulaisuutta löytynyt, sillä kolmen mitalittoman vuoden jälkeen Suomen palauttivat mitalikantaan Timo Sutinen ja Jukka Jalonen. Kaukalossa Aurajoen aallot sen sijaan leiskuivat: K-67:ssa vierailleet TPS-nuoret Mikko Markkanen (3+4), Miika Elomo (5+3) ja Tomi Kallio (4+2) olivat joukkuen tehokkaimpia, Aki-Petteri Berg (0+1) puolestaan sai valinnan Saksan kisojen ykköstähdistöön. Kärpissä neljä kakkosen peliä talven aikana pelannut Jaako Niskavaara oli puolestaan turneen tehopakki (3+3) ja hänet valittiinkin kisojen parhaaksi puolustajaksi. Joukkueeseen kuuluivat myös kolme ottelua K-67:n paidassa pelannut Sami Salonen (0+2), neljän K-67-matsin Marko Mäkinen (0+0) sekä neljästi Reippaan divarimiehistöä edustanut kouvolalaispakki Jussi Salminen (0+1). Suomella oli mestaruusjuhlissa mukana tuuriakin. Markkasen, Kallion, Tomi Hirvosen ja Toni Lydmanin maalit takasivat viimeisessä pelissä 4-2-voiton Venäjästä, mutta iltaottelussa Ruotsilla oli vielä piuhat käsissään. Isäntämaa Saksa venyi kuitenkin tasapeliin, nousi kakkoseksi ja jätti Ruostin kolmanneksi pisteen päähän Suomesta.

19-vuotiaat pelasivat helmikuussa kolmen ottelun turnauksen. Divarimiehistä mukana olivat K-Karhujen Janne Turpeinen, KooKoon Jari Suorsa, SaPKon Jukka Laamanen, Kärppien Janne Salpa sekä maalivahdit Kangas ja Kiprusoff. Kauden aikana pelejään tahkosivat myös 17- ja 16-vuotiaden joukkueet, joissa pelasi runsaasti divariseurojen kasvatteja. Yksikään heistä ei kuitenkaan vielä miesten joukkueeseen mahtunut kokeilemaan.

Nuorten kisojen suomalaismenestys huomattiin, sillä heinäkuussa NHL:n varattiin peräti kuusi kauden aikana Kiekko-67:n paidassa divaria pelannutta nuorukaista. A-P Berg (Kings) oli koko draftin kolmosvaraus. Washington varasi Miika Elomon ensimmäisellä kierroksella (numerolla 23), Kalliosta taas kiinnostui Colorado pari kkierrosta myöhemmin (81.). Marko Mäkisen kausi kului pääosin junnuissa, mutta hyökkääjä pääsi kokeilemaan neljä peliä K-67 paidassakin. Mäkisen varasi taalaliigaan San Jose Sharks kolmannella kierroksella (64.). Pari kierrosta myöhemmin saman seuran tulevaisuuden suunnitelmiin lukeutuivat myös Miikka Kiprusoff (116.) ja laituri Mikko Markkanen (220.), jotka hekin käväisivät kauden aikana Jursi-juniorin koulussa. Yhteensä NHL:ään varattiin tänä kesänä peräti kolmetoista suomalaista, mikä rikkoi neljätoista vuotta vanhan ennätyksen yhdellä pelaajalla.

Kiekkokauden suurin puheenaihe oli NHL:n lakko, joka toi syksyllä kovia pelimiehiä Suomeenkin. Tilanteella oli pienoisia vaikutuksia myös divariin. Petr Pavlas joutui tekemään Tapparassa tilaa Theoren Fleurylle ja poistui Suomen maaperältä Kokkolan kautta. Tshekkipakki pelasi Hermeksen paidassa seitsemän ottelua, keräten niistä kovat tehot 7+4. TuTon Graig Woodcroft puolestaan käväisi Reippaassa. Kolmen ottelun jälkeen kanadalaishyökkääjän selkä alkoi kuitenkin reistailla ja pelit loppuivat siihen. Mielenkiintoinen oli tilanne myös Savonlinnassa, jossa manageri Jorma Kajanto ja valmentaja Risto Dufva ajautuivat ristiriitaan. Kajanto halusi markkinointisyistä joukkueeseen "NHL-ammattilaisia tai ainakin HPK:n Igor Boldinin", mutta Dufva ilmoitti eroavansa, ellei saa jatkaa nykyisellä joukkueella. SaPKo oli silloin sarjassa kolmantena, joten Dufva sai tahtonsa läpi. Myös Hermes oli tiukasti Boldinin perässä, mutta ainoastaan FPS sai nauttia HPK:n miehen palveluksista – sekin vain yhden pelin ajan.

» Lähetä palautetta toimitukselle