99 vuotta jääkiekkoa ja sadoittain tarinoita pelaajista, valmentajista ja omistajista sekä ennen kaikkea valtavasti tarinoita.
Wayne Gretzkyn ja − esimerkiksi Theo Fleuryn kehutun elämäkerran kirjoittaneen − Kirstie McLellan Dayn kirja "99 − tarinoita jääkiekosta" on kattava jääkiekon historiikki, mutta eläväisten tarinoidensa ansiosta tunkkaisuudesta ei ole tietoakaan.
Englanninkielinen alkuteos on kirjoitettu vuonna 2016, jolloin NHL:n perustamisesta tuli kuluneeksi 99 vuotta. Gretzkyn pelinumero on näppärä aasinsilta.
Tarinat kuljettavat lukijan itse asiassa 1900-luvun alkuvuosista nykypäivään. Tutuksi tulevat NHL:n monet laajenemiset, kilpailuasetelma WHA:n kanssa, merkittävät arvokisat ja erityisesti monet lajin huippunimet.
Kaiken aikaa Gretzky peilaa lajin suuruuksia ja huippuhetkiä omiin muistoihinsa. Gretzkyn oma ura ei missään nimessä ole kirjan keskipisteenä, mutta NHL:n kaikkien aikojen pistemies jakaa avoimesti uraltaan sekä huippuhetket että pettymykset.
Gretzky dominoi tarinankertojana yhtä suvereenisti kuin aikoinaan kiekkokaukalossa.
Leppoisaa tarinankerrontaa
Valtaosa kirjan tarinoista koskee aikaa ennen Gretzkyn peliuraa, mutta legendaarinen keskushyökkääjä löytää henkilökohtaisen näkökulman esimerkiksi Gordie Hoween ja NHL:n ensimmäiseen supertähteen Howie Morentziin.
Kerronta on muutenkin niin luontevaa ja sujuvaa, että päällimmäinen mielikuva on leirinuotion ääressä tapahtuvasta rennosta muistelemisesta.
Varsinkin pelaajat ja muut vuosikymmenten takaiset suuruudet kuvataan niin yksityiskohtaisesti, että vaikka pelaajan nimi ei ole entuudestaan tuttu, on Gretzkyn kerronnan ansiosta helppo kuvitella Original Six -ajan tähdet uransa huippukunnossa. Mielikuvamatkaa helpottavat lisäksi valokuvat usealta eri vuosikymmeneltä.
Myös lukuisat vanhat varaustilaisuudet ja sopimusneuvottelut heräävät eloon Gretzkyn käsittelyssä.
Kirjan tunteikkaimmat hetket liittyvät luonnollisesti Gretzkyn omaan uraan. Omilla saavutuksillaan NHL:ää vuosikymmenen ajan dominoinut taituri ei retostele, mutta taustoittaa mielenkiintoisesti sekä Edmonton Oilersin 80-luvun dynastiaa että Kanada-Cupeissa menestynyttä Kanadan maajoukkuetta.
Gretzky nostaa esille myös uransa pettymykset, kuten kirvelevät pudotuspelitappiot keväinä 1982 ja 1983 ennen ensimmäistä Stanley Cupin voittoa ja jääminen ilman mitalia ainoissa olympialaisissaan vuonna 1998.
Knoppitiedon aarreaitta
Jos haluat pärjätä jääkiekkoaiheisessa tietokilpailussa, kannattaa "99 – tarinoita jääkiekosta" -teoksesta painaa mieleensä mahdollisimman paljon faktoja. Ongelma on vain siinä, että jokaisella sivulla on monta muistamisen arvoista faktaa.
Itse jaksoin painaa mieleeni sen, että Stanley Cup -sormukset jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1927. Seuraavalla lukukerralla täytyy yrittää muistaa jotain muuta.
Tarinoista ja niissä vilahtelevista nimistä iskee kuitenkin herkästi ähky, joten mielenkiintoisesta sisällöstään huolimatta kirjaa ei voi ahmaista kertaistumalla − ainakaan jos haluaa lukea yhtään ajatuksella ja muodostaa selvää kokonaiskuvaa NHL:n vaiheista.
Kokonaisuutena "99 – tarinoita jääkiekosta" on erinomaisen viihdyttävä ja kuitenkin sivistävä jääkiekkokirja. Runsaiden yksityiskohtiensa ansioista kirja kestääkin helposti useamman lukukerran. Gretzky dominoi tarinankertojana yhtä suvereenisti kuin aikoinaan kiekkokaukalossa.
Wayne Gretzky & Kirstie McLellan Day (2017, englanninkielinen alkuteos 2016): 99 – tarinoita jääkiekosta. Otava Kustannus. 376 s.