”Kiekkoilijat eivät ole kovia jätkiä” − Anders Lee löysi kutsumuksensa hyväntekeväisyystyöstä

NHL / Artikkeli
Tutustuttuaan syöpäsairaisiin lapsiin Lee suhtautuu kaukalossa tapahtuvaan kamppailuun eri tavalla.
Kuva © Getty Images
Anders Lee ei allekirjoita väitteitä jääkiekkoilijoiden kovuudesta. Hänen mielestään kovin kaveri on 16-vuotias syöpää sairastava Fenov Pierre-Louis.

26-vuotias Anders Lee kertoo Players' Tribune -verkkojulkaisuun kirjoittamassaan tarinassa, että hänen elämänsä ainoa vastoinkäyminen oli murtunut jalka − juuri kevään 2016 pudotuspelien kynnyksellä.

Lee kuvaa olleensa tuolloin murtunut jäätyään paitsi pudotuspeleistä, mutta isossa mittakaavassa se ei ollut mitään. Amerikkalaishyökkääjän jalka leikattiin, hän kuntoutui ja pääsi uudelleen pelaamaan NHL-kaukaloihin.

Jääkiekkoilijat tunnetaan kovuudestaan. Peliä pelataan murtuneilla kylkiluilla, haavat tikataan kesken pelin ja kaukaloon palataan heti kun mahdollista. Siitä huolimatta, jääkiekkoilijat pelaavat työkseen, ja murtumat sekä mustelmat paranevat.

Leen ystävä Fenov Pierre-Louis ei pelaa jääkiekkoa, mutta on kovin jätkä, jonka Lee tietää. 16-vuotias Fenov sairastaa neljännen asteen neuroblastoomaa, mikä tarkoittaa, että pahanlaatuinen kasvain on levinnyt kaukaisiin imusolmukkeisiin, ihoon tai muihin kehon osiin.

Fenov on sairastanut seitsemän vuotta. Hänet on leikattu monta kertaa ja hän on saanut lukemattoman määrän sädehoitoa. Häntä on hoidettu sytostaateilla ja kantasoluhoidoilla. Ja kaiken tämän Fenov käy läpi hymy huulillaan.

Lee sanoo aina ajattelevansa Fenovia ja kaikkia kaltaisiaan, kun joku väittää jääkiekkoilijoiden olevan kovia. Lee ei pidä itseään kovana, vaan onnekkaana.

Eikä Leellä ollut aavistustakaan, kuinka onnekas hän oli, ennen kuin näki videon, jossa Fenov piti puheen hyväntekeväisyystilaisuudessa.

Lee hämmästelee sitä, kuinka nuorukainen käveli yleisön eteen ja puhui viileän asiallisesti sairaudestaan. Lee ei ollut aikaisemmin nähnyt lapsen ottavan yleisöä haltuun sellaisella itsevarmuudella. Eikä Fenov puhunut synkästi tai masentavasti. Päinvastoin, Lee kuvaa Fenovin puhetta yhdeksi inspiroivimmista asioista, mitä on kohdannut.

Puheessaan Fenov kertoo, kuinka hänen äitinsä itki, kun syöpädiagnoosi varmistui. Hän puhui hoidoistaan ja kuinka äitinsä oli ollut kaikessa hänen rinnallaan. Tässä kohtaa Fenov osoittaa äitiään yleisössä ja hymyilee, vaikka koko yleisö yrittää hillitä kyyneliään.

Lee haastaa jokaisen katsomaan ja kokeilemaan, kuinka kova lopulta onkaan.

Hyväntekeväisyystyö sai alkunsa

Tuolloin Lee sanoo löytäneensä elämälleen tarkoitukseen. Hänelle tuli tunne, että hänen on jollain tavalla autettava Fenovia ja muita hänenlaisiaan lapsia.

Sittemmin Lee on ystävystynyt Fenovin kanssa ja sanoo kunnioittavansa tätä syvästi. Leen mukaan Fenov ei koskaan puhu kokemistaan vaikeuksista, vaan esimerkiksi asioista, joita on oppinut koulussa. Hoidoistaan huolimatta Fenov on palkittu hyvästä koulumenestyksestään.

Fenov myös haaveilee työskentelevänsä aikuisena lääketieteessä ja kuinka hän haluaa suunnitella proteeseja. Hän on sairastanut syöpää 9-vuotiaasta lähtien, mutta hän puhuu vain tulevaisuudesta ja kaikesta hienosta, mitä hän haluaa tehdä.

Se on rohkeutta.

Kaikella kunnioituksella, joukkuekaverini Islandersissa, mutta kovin jätkä, jonka tunnen on ystäväni Fenov Pierre-Louis.

Aikatauluhaasteista huolimatta Lee onnistui järjestämään Fenoville pääsyn New York Islandersin peliin. Kaksi viikkoa ennen peliä Fenov oli täydellisessä eristyksessä − ei tietokonetta, ei puhelinta, ei oppikirjoja − viisi päivää saadakseen korkeita säteilyannoksia, joiden toivotaan hidastavan syövän etenemistä.

Annokset ovat kuitenkin niin isoja, että kaikesta oli riski saada tartunta. Fenov joutui esimerkiksi joka ruokailun jälkeen hävittämään ruokailuvälineensä ja astiansa.

Kaikesta huolimatta Fenov pääsi Islandersin peliin Washington Capitalsia vastaan ja sai oman pelipaidan varustettuna sukunimellään "Pierre-Louis". Fenoville oli myös järjestetty yllätys ensimmäisellä erätauolla, kun hän pääsi jääkoneen kyytiin.

Fenovin positiivisuus teki Leehen vaikutuksen. Edellisellä viikolla nuorukainen oli ollut sädehoidossa, mutta viikkoa myöhemmin hän hymyilee ja lähettää lentosuukkoja täpötäydessä jäähallissa.

Lee muistuttaa, että NHL-kauden tiimellyksessä voi helposti kadottaa perspektiivin asioihin, mutta kun näkee lasten sairaalahuoneet täynnä jääkiekkotavaroita, ymmärtää, kuinka paljon jääkiekko tuo iloa ihmisille.

Pelaajat tietävät, että jääkiekko on kovaa bisnestä, jossa on iso paine saavuttaa voittoja. Lapsille urheilu on kuitenkin kaikkea muuta kuin bisnestä. He näkevät jääkiekkoilijat kuin supersankareina. Lee on omasta mielestään vain tavallinen kaveri, joka sattuu pelaamaan jääkiekkoa eikä osaa ajatella olevansa lapsille idoli.

Kunnes sen kuulee lapsen suusta.

− Olet suosikkipelaajani.

Leen mukaan sen kuuleminen jää mieleen, koska lapset ovat aina tosissaan. Juuri Fenovin asenne sai Leen ymmärtämään, kuinka paljon hän on elämässään ottanut itsestäänselvyytenä. Leen ainoa haave oli pelata ammattilaisjääkiekkoa, kun taas Fenovin haave on tulla terveeksi, jotta hän voisi auttaa muita.

Toipuessaan jalkamurtumastaan Lee teki paljon taustatyötä, jotta pystyi perustamaan oman hyväntekeväisyyssäätiönsä. Ensimmäisen hyväntekeväisyystapahtuman tuotto oli lähes 100 000 dollaria. Parasta Leen mielestä oli kuitenkin se, että kaikki läsnäolijat pääsivät kuulemaan Fenovin mahtavan puheen.

− Nyt kaikki ymmärtävät, mitä olen sanonut jo kauan. Kaikella kunnioituksella, joukkuekaverini Islandersissa, mutta kovin jätkä, jonka tunnen on ystäväni Fenov Pierre-Louis.

Neuroblastooma saa alkunsa yleensä lisämunuaisesta. Kasvain on kova ja möykkyinen ja pingottaa vatsaa. Neuroblastooma aiheuttaa yleensä myös yleisoireita: lapsi on kuumeileva, laihtunut, kivulias, itkuinen, ärtyisä ja huonouninen. 

Yleisoireet johtuvat taudin varsin varhain lähettämistä etäpesäkkeistä esimerkiksi luustoon ja luuytimeen, ja siksi lapsi on usein aneeminen ja kalpea.

Neuroblastooma on usein hyvin parannettavissa. Syövän hoito on tehostunut merkittävästi, ja puolen vuosikymmenen aikana syöpälasten eloonjäämisen todennäköisyys on kasvanut peräti 80 prosenttiyksiköllä.

Lähde: Terveysportti

» Lähetä palautetta toimitukselle